No nytpä, kun taas vietämme Jussi Lutviikin ynnäs hänen rouvansa juhlapäivää, onkin oivallinen hetki tutustua samalla kaikkia meitä kiinnostavaan runomittaan, nimittäin heksametriin, jolla kirjailija itse kirjoitteli säkeitään, ainakin viime vuonna täällä esitellyn Hirvenhiihtäjät ja nyt esillä olevan kolmilauluisen romanttisen kesäyön runoelman Hanna, jonka ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1836.
Heksametri on siis periaatteessa kuuden runojalan säe tyyliin: pitkä-lyhyt-lyhyt / pitkä-lyhyt-lyhyt / pitkä-lyhyt-lyhyt / pitkä-lyhyt-lyhyt / pitkä-lyhyt-lyhyt / pitkä-pitkä. Ja tästä se lähtee:
”Riemukas saapui taas juhannus. Oli ehtinyt länteen / päivä ja hohdettaan loi maalaispappilan ylle, / kun talo vanhana heijastui kotivalkaman peiliin. / Kammarin ikkunan luona nyt arvon pastori istui, / piippua poltteli, myös odotellen katseli tielle / joskus huitaisten kädellään pois sankean sauhun. / Riemuin hän Turun kaupungista jo saapuvan muisti / taas pojan ainoan, kun tätä kaivannut oli vuoden. / ”Jos sinä tutkinnon hyvin mainein suoritat siellä, / niin kesävieraakses tuo toki joku kumppani köyhä, / muutoin nuorena voit ikävystyä vanhojen seuraan.” / Näin oli kirjoitellut ja nyt hän piippua poltti / vartoen kumpaakin, toki ainoataan yli muiden.”
Mikä poljento! ”Teoksen on suomentanut Teivas Oksala ja hänen kirjan lopussa olevan ohjeensa mukaan heksametrinen teksti olisi luettava aina ääneen, kuten näitä tekstejä antiikinkin aikana luettiin. Jos on päässyt unohtumaan, niin muihin Runebergin ja hänen vaimonsa teoksiin voi tutustua vilkaisemalla arkistosta vaikkapa Kirjatimpurin aiempien vuosien tekstejä, jotka on julkaistu aina helmikuun 5. päivänä.
