Jos kirjoittaisin sulle pienen kirjeen / ja veisin sen laatikkoon, / avaisitko sen ja lukisitko loppuun, lukisitko loppuun? / Tuntisitko vielä vanhan kaipauksen? / Olisitko valmis mut kohtaamaan? / Tulisitko asemalle mua vastaan, tulisitko vastaan?
Lähtisitkö silloin kanssani järvelle? / Sulle sukeltaisin helmen valkean. / Istuisitko kanssani keskipenkille? / Vastaisitko hellään suudelmaan?
Tunnetko sä kuinka syksy lähenee? / Huomaatko sä ilman viilenneen? / Näetkö sä linnut, / jotka lentää kauas pois?
Tuntisitko vielä vanhan kaipauksen? / Olisitko valmis mut kohtaamaan? / Tulisitko asemalle mua vastaan, tulisitko vastaan?
Lähtisitkö silloin kanssani järvelle? / Sulle sukeltaisin helmen valkean. / Istuisitko kanssani keskipenkille? / Vastaisitko hellään suudelmaan?
Pave Maijanen: Lähtisitkö?
Tää niitä aamuja on, kun en tiedä, / kannattaako nousta vai jäädä, / vetää peitto yli pään / ja hautautua alle kivisen kuoren. / Aamuyössä sydän yksin lyö / eikä pääse läpi surujen vuoren. / Pelko pimeyttä pitkin liikkuu. / Tuntuu niin kuin päivää ei tulisikaan.
Ja silloin, kun henkäys aamutuulen / jokin täyttää tämän pienen huoneen. / Se mut viimeinkin herättää.
Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä, / ei voimiaan säästä. / Minut pystyyn kiskaisee. / Elämän nälkä istuu olkapäällä, / käskee, lähde jo täältä. / Mua eteenpäin rohkaisee. / Elämän nälkä eteenpäin rohkaisee.
Verhot sivuun liukuu ja katson, / kuinka valo pois työntää varjon, / joka sieluni yöhön kietoi. / Vaikka irti siitä päästä tahdoin, / kun olin maahan lyöty eikä kukaan / voinut yli syvän virran mua kantaa. / Elämä välissä taivaan ja maan / elämä syksyyni valonsa tuo.
Ja silloin, kun henkäys aamutuulen / se täyttää tämän pienen huoneen. / Se mut viimeinkin herättää. / Elämän nälkä ...
Pave Maijanen: Elämän nälkä
