Kevään tulo
Soi humina hongissa soilla. / Kevään liehuvi tuuhea tukka. / Ja rentukka, kultainen kukka, / jalat märkinä kahlaa joilla.
Joku päivä ja kaikki muuttuu: / on lämmin ja lehtiä puissa, / sinen seulojat salmien suissa. / Vain pääskynen enää puuttuu.
Toukokuu
Tuli toukokuu, tuli valkeat yöt, / yli lensivät kurkien aurat. / Tuli hiirenkorvalle koivikkovyöt, / nousee oraalle ohrat ja kaurat.
Tuli toukokuu, järvet kahleensa luo, / vaarit vikkelään kalalle soutaa; / lapset koivuista makeaa mahlaa juo, / kaikki maisemat tulvivat poutaa.
Tuli toukokuu, pääsky sanoman toi: / kohta etelä lämmintä antaa. / Sinitaivaalla kiurun viserrys soi. / Tuuli peltojen tuoksua kantaa.
Tuli toukokuu, tuomi kukkaset saa, / puron äyräillä rentukat palaa. / Karjapoikanen torvea toitottaa, / metsän kaiutar huutelee salaa.
Tuli toukokuu, tuvat tyhjiksi jää, / väet ulkona töillänsä hyörii. / Käet kunnailla kukkua helkyttää, / pihaseipäissä väkkärät pyörii.
Vuorela Einari (1889-1972): Huilunsoittaja
Toukokuun yö
Kevätöinä, ah, ihmiset kuulkaa / on rakkaus kaikuna korven. / Se on henkenä heräävän luonnon / ja sieluna paimenten torven.
Se on sisinnä kaikissa meissä, / se on rinnassa polttehen lailla, / meillä kaikki on, kuitenkin käymme / kuin kaihoten, kaikkea vailla.
Mitä väriset, lehtivä koivu? / Mitä hyriset metsien kuoro? / Nyt hymyn on herttainen hetki, / mut kohta lie kyynelten vuoro.
Keväthämyssä
Niin lempeästi nyt tuuli käy / kuin hengitys metsän poven. / Tule istumaan, vain istumaan / kynnyspuulle avatun oven.
Tule katsomaan kauniita pilviä / ja ihanaa hämärää puilla! / Se on kuin hahtuva himmeä / suon yllä ja latojen suilla.
Me kahden valvomme hämyssä; / soi suloinen kaipaus meissä, / kun kedoilta kevättä häämöttää / ja metsä on kyyneleissä.
Vuorela Einari (1889-1972): Keväthartaus
