Henna Helne, itsekin kahden pienen pojan äiti, on avannut uusinta tarjolla olevaa tietoa pojista ja myös muuttuneista vanhemmuuden vaatimuksista teoksessaan Pojat pojat pojat – Kirja poikien äideille. Kirjan mukaan Suomessa on lähes 70 000 pelkästään poikalapsista koostuvaa perhettä. Teoksessa mietitään, onko tarpeen lainkaan erotella vanhemmuutta sen perusteella, mitä sukupuolta syntyneet lapset ovat tai onko poikien kasvattamisessa oltava tiettyjä erityistaitoja. Kun artikkeleihin tarkemmin tutustuu, vaikuttuu kyllä, että ei siitä nyt mitään haittaakaan ole.
Kirjassa pohditaan muitakin hyviä kysymyksiä, kuten onko äidin ja pojan välillä jonkinlainen myyttinen suhde, miten sukupuolisensitiivisyys toteutuu kasvatuksessa ja ovatko pojat alttiimpia ongelmille kuin tytöt. Keskustelua herätetään myös aiheesta lastenvaatteiden ja lelujen sukupuolittuneisuus, sateenkaariperheen poikien kasvatus, poikien maailma ja ystävyyssuhteet ja irtautuminen äidistä ja pojan oman identiteetin löytyminen. Jos Sigmund Freudiin on vielä uskominen, tuo viimeksi mainittu äidistä irtautuminen saattaa osoittautua kovinkin tuskalliseksi ja viedä aikaa enemmän kuin tovin ja tuokion. Miten toimia, että ei tule kasvattaneeksi sen enempää “mammanpoikia” kuin “kuningaspoikiakaan”, joista kirjassa puhutaan, vaan itsensä, elämän ja muiden ihmisten kanssa toimeen tulevia aikuisia? Ja ovatko nämä mainitut kliseet enää edes ollenkaan tätä päivää?
Parinkymmenen ammatillisen asiantuntijan lisäksi teoksessa on haastateltu kuutta kokemusasiantuntijaa, naisia, jotka kertovat omista kokemuksistaan eri-ikäisten poikalasten äitinä.
