Juuri paremmin ei olisi voitu otsikoida tähän aihepiiriin liittyen teosta, joka kertoo alkoholismista sairautena. Johanna Pohjolan (s. 1977) tietoteos Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan on todellisuuteen pohjautuva, alkoholistin perheessä lapsuutensa ja nuoruutensa kasvaneen kokijan näkökulma. Lisänsä siihen tuovat viidessä eri päihdehoitolaitoksessa tehty taustatyö ja keskustelut sekä toipuvien alkoholistien että päihdetyön ammattilaisten ja eri asiantuntijoiden kanssa. Isä pullossa symboliikka kuvaa sattuvasti tätä sairautta, josta sanotaan, että vaikka siitä kuinka yrittäisi pyristellä vapaaksi, sen kynsistä irtautuminen omin voimin on äärimmäisen vaikeata.
Millainen sairaus alkoholismi sitten on? Nykyisin jo myönnetään, että se on juovan yksilön ohella koko perheen sairaus, koska siihen liittyy niin paljon kärsimystä, pelkoa, häpeää ja salailua, semminkin, jos kyseessä on ammatissaan menestyvä perheenisä, kuten tässä tapauksessa – ylilääkärinä toimiva erikoislääkäri – joka valkoisia valheita viljellen kykeni ”salaamaan juomisensa” vuosikymmeniä. Tosin ennen pitkää juominen alkoi näkyä sekä ulkoisesti että myös taloudessa, koska riippuvuus ylitti taloudenpidon realiteetit.
”Mitä pidemmälle alkoholismi eteni, sitä vähemmän rahaa isällä jäi säästöön. Jossain vaiheessa hän alkoi juoda velaksi, ja viimeisinä vuosinaan hänellä oli useampia luottokortteja ja pankkilainoja. Lääkärinpalkkiot menivät maksueriin, ja lääkäri itse eli kädestä suuhun.”
Kirjan parasta antia on se, että se ei syyllistä tällaista sairautta kantavaa, kärsivää ihmistä, vaan pyrkii kaikesta huolimatta ymmärtämään sairauden syitä ja seurauksia. Tilaa annetaan myös surulle, jota välttämättä kokee jokainen sellaisessa perheessä elänyt, joka suree läheisensä kohtaloa ja niitä käyttämättömiä mahdollisuuksia, jotka alkoholismi on tältä ihmiseltä ja hänen lähipiiriltään tuhonnut.
