Pitänee ensin ihan tutkia, millainen maasto on marskimaa, jolle alueelle sijoittuvasta tarinasta kerrotaan amerikkalaisen biologin, Delia Owensin (s. 1949) bestselleriksikin yltäneessä esikoisromaanissa Suon villi laulu (Where the Crawdads Sing) vuodelta 2018. Kirja on tänä vuonna ilmestynyt suomeksi Maria Lyytisen suomentamana.
“Marskimaa, myös marski, suolamarski, on alava lietemaa, joka suuren osan ajasta jää veden alle. Pohjanmeren rannikkoalueilla on runsaasti marskimaata, joka jää nousuveden alle. Marskialueita on myös makeanveden seuduilla, varsinkin Pohjois-Amerikassa. Marskialueet ovat eläimistölle hyvin tärkeitä niillä tarjolla olevan runsaan ravinnon vuoksi. Marskimaiden kasvisto on suolavettä kestävää.” (www.wikipedia.fi)
Sellaisella soistoalueella elää Kya, pieni tyttö, perheineen, johon kuuluu äiti, liuta sisaruksia ja juoppo ja aggressiivinen sotaveteraani-isä, joka kaiken muualla menetettyään on tuonut perheensä rähjäiseen synnyinkotiinsa Pohjois-Carolinan suoalueelle, jossa elävät vain muualta karkotetut ja elämässään epäonnistuneet ihmiset. Sisarukset, isoveli Jodieta lukuun ottamatta, ovat jo paikalta paenneet, kuka minnekin, ja pian häipyy myös äiti ja Jodie, ja Kya jää yksin isänsä kanssa. Isästä ei juuri turvaa ole ja hänkin katoaa, joten Kya kasvaa nuoreksi, viehättäväksi naiseksi eläen luonnon armoilla ja siihen sopeutuen. Hänestä kehkeytyy ilmiömäinen luonnon tuntija ja varsinainen selviytyjä, mutta yksinäinen ja eristäytynyt. Onneksi ystäväksi ilmaantuu läheisen kylän äitinsä ja sisarensa menettänyt huolehtiva poika, Tate, joka alkaa opettaa Kyalle ihmisten tapoja, kuten lukutaitoa. Yhdessä he tutustuvat ympäröivään luontoon ja sen ihmeellisyyksiin.
Kirjan juoni alkaa siitä, kun marskimaalta löytyy läheisen kylän suositun miehen, Chasen, ruumis, ja aletaan selvittää, kuka mahtaa olla murhaaja. Katseet kohdistuvat Kyaan, Rämelikkaan, joksi häntä kylällä kutsutaan hänen epämääräisen elämäntapansa vuoksi. Tarina soljuu vuoroin murhatutkintaa, vuoroin Kyan kasvutarinaa kuvaten aika juohevasti, joten ei kait se ihme ole, että niin moni lukija on tähän opukseen sisintään myöten ottaantunut.
