Kun teattereihin tulee uusi ohjaaja Pedro Almodóvarin leffa, se on aina vähän kuin pakko mennä katsomaan, niin on totuttu odottamaan tältä espanjalaiselta maestrolta taattua tuotantoa. Parhaillaan katsomoissa pyörii elokuva Kärsimys ja kunnia (Pain and Glory, 2019), jossa arvelujen mukaan on omaelämäkerrallisia aineksia. Mutta eikös se olekin niin, että jokainen taiteilija ammentaa omasta elämästään, vaikka pyrkimys olisikin saada siitä lopulta aikaan yleisinhimillistä?
Leffan väsähtänyttä vanhenevaa elokuvaohjaajaa Salvador Malloa näyttelee Antonio Banderas ja hänen takaumissa esiintyvää äitiään Penélope Cruz. Mallon entistä ystävää, Alberto Crespoa, näyttelijää, jonka kanssa välit ovat viilentyneet, esittää Asier Etxeandía. Miehille on tullut aikoinaan työstä johtunut välirikko, jota on ollut mahdoton korjata. Masentunut, työkyvytön ja terveytensä osin menettänyt ohjaaja yrittää päästä taas tekemisen makuun ja alkaa muistella ja selvittää menneisyyttään ja sopia välirikkoaan myös näyttelijän kanssa. Lapsuus, äidin valtaisa merkitys pojan elämään ja luovuuteen ja äidin viimeiset elinajat muistuvat mieleen. Mitä elämässä olisi vielä tehtävä mahdollisten jäljellä olevien vuosien aikana, tuntuu Almodóvar kysyvän itseltään ja samalla hän heittää kysymyksen katsojille. Elokuva lienee tarkoitettu lähinnä omaa elämänkaartaan pohtivalle henkilölle, sen verran verkkainen se on, varmaan tarkoituksella. Elokuvan on kuvannut José Luis Alcaine.