Esitystaiteilija Meiju Niskalan (s. 1978) esikoiskirja Sata kirjettä kuolleelle äidille on tositapahtumiin pohjautuva kertomus, joka liittyy osana hänen näyttelykokonaisuuteensa Juhlat jatkukoon, joka oli esillä myös Helsinki Design Weekin äskettäin päättyneessä näyttelyssä (KT 11.09.2019).
Kirja on realistinen kuvaus siitä, millaiset ovat läheisen tuntemukset, kun muistisairauteen melko nuorena sairastunut, ennen elämäniloinen ja muista enemmän kuin itsestään huolehtinut äiti, tekee lähtöä ja kuolee, kun tytär yrittää tehdä hänen loppuelämästään hoitokodissa siedettävää, kun vaari, äidin isä, kuolee ja myös kymmenen vuotta rinnalla ollut elämänkumppani lähtee, kaikki saman kalenterivuoden aikana. Psyyke on koetuksella; miten jaksaa olla vahva toisen, ennen niin vahvan, ollessa heikko ja hauraimmillaan, mistä löytää tarvittavia voimia raahautua päivästä toiseen menetysten merkityksettömäksi tehneessä elämässä, kun omakin sairastuminen on ovella? Miten selvitä surusta ja menetyksistä takaisin elämään ja vielä pystyä iloitsemaan siitä, kun mikään ei kuitenkaan ole enää niin kuin ennen?
Vakavuudestaan ja vaativuudestaan huolimatta kirja on selviytymistarina, jota voi suositella kenelle tahansa ja myös niille, joilla on joku läheinen hoidettavana ja siinä kunnossa, että hän tarvitsee kaiken mahdollisen hoivan ja tuen. Ja vaikka ei sellaista tilannetta olisikaan, kirja antaa kyllä hyvin perspektiiviä siihen, mikä on läheisten ystävien merkitys vaikeina aikoina ja minkä takia yhteiskunnan kehittyneisyyden mittana pidetään sitä, millä tavoin heikommassa asemassa olevien ihmisten asioista huolehditaan.
