Vaikka et enää milloinkaan vierelläin kulje, / et säikkyvää kättäni käteesi sulje,
niin silti voin nimesi kuiskata yöhön / sinut uniini kutsua voin.
Vie maailman lävitse tie kamppailuiden, / se erottaa meidät, vaan joukossa muiden
voin milloin vain tahdon taas kanssasi käydä / unen pimeillä kujilla näin.
Ja kauniimmin laulavat linnut, / huokaavat tuulet, / ja kauniimmin juoksevat virrat
unen maiseman kätköissä näin, / unen maiseman kätköissä näin.
Voin unohtaa kasvot ja silmien katseen, / ei sydämes suuri lyö rintaani vasten,
voin unohtaa kätesi kosketuksenkin / sen unissa takaisin saan.
Sä vaikka et milloinkaan luokseni palaa, / voin rakastaa sinua kuitenkin salaa.
Ei kuolemakaan meitä seurata voi / unen pimeillä kujilla näin.
Ja kauniimmin laulavat linnut, / huokaavat tuulet / ja iäti juoksevat virrat
unen maiseman kätköissä näin, / unen maiseman kätköissä näin.
Marja-Leena Mikkola, Jäähyväiset, säv. Kaj Chydenius