Ihminen aamuista polkua astuu/ syömensä toiveita tuudittaen.
Yön kastehelmistä jalkansa kastuu / vaan askel on kevyt ja onnellinen.
Taivas niin kirkkaana yllänsä kaartuu, / aurinko nouseva kultaansa luo.
Lintujen kuoro, tuulosen laulu / saa herkäksi mielen kuin virtaava vuo.
Aamuinen polku, kulkija nuori / elämän aamussa unelmoi.
Joukossa nuorten, toiveiden pursi / tuo hauras ja aatoksin karkeloi.
Aamuinen kulkija kuiskehen kuulee, / kuin sävel kaukainen sielussa soi.
Maailman merellä purtesi pieni / myrskyyn ja tuulihin joutua voi.
Kulkija nuori, on hetki niin pyhä, / kun hiljaisen kuulet kuiskehen tään.
Sua ikuinen rakkaus etsivi yhä / siunaten onneen ja elämään.
Eeva Mustonen: Aamupolulla
