Jarkko Tontin tänä vuonna ilmestyneessä romaanissa Perintö käsitellään perheen ihmissuhteita ja niihin liittyviä monenlaisia jännitteitä kahden sisaruksen, vanhemman tyttären ja nuoremman veljen, näkökulmista. Herkkä ja kapinallinen perheen poika kokee, että äiti ja ulkoisesti menestyvä sisar ovat jättäneet hänet ulkopuolelle omista salaisuuksistaan, tytär taas kokee, että pikkuveljeä on aina pitänyt suojella ja hemmoteltukin häntä on enemmän kuin siskoa. Isän käytöstä perheessä on aina pyritty salailemaan ulkopuolisilta ja hänen kuolemansa jälkeen sisarusten välit ovat entisestään huonontuneet.
Äidin kuolema ja hänen hallustaan löytyneet päiväkirjat tuovat sisaruksille aivan uudenlaisen kuvan ja todellisuuden äidistä, isästä ja heidän perhe-elämästään, jossa perheen sisäiset ja riipaisevatkin salaisuudet ovat jääneet osin kertomatta aikuisille lapsille; tokihan he ovat kasvuvuosinaan maininkeja ristiriidoista itsekin kokeneet. Kun tosiasiat vähitellen paljastuvat, heille avautuu ehkä uudenlainen, rehellisempi ja iloisempi, läheiset enemmän huomioon ottava todellisuus. Ei ehkä tarvitakaan enää kyräilyä ja vihanpitoa, vaan ymmärretään se, että mielipide-eroista tai maailmankatsomuksesta huolimatta kuulutaan samaan sukuun ja perheeseen. Kun se oivallus syntyy, voi myös ymmärtää, että muutettavissa olevaa voi pyrkiä muuttamaan, mutta sellaiset asiat, joita ei voi muuttaa, pitänee hiljalleen hyväksyä.
