Ehkä ensi kesän keskiviikkona...

Tämän päivän kiinnostava ilmiö kirjallisuudessa on se, että monet nuorten naisten kirjoittamat kirjat ovat alkaneet muistuttaa päiväkirjamerkintöjä. Niissä usein lyhytaikaisen suhteen loppumisen jälkeen pohdiskellaan vaikkapa sitä, miten jaksaisi herätä aamuun vai jaksaisiko ollenkaan. Syvempiä kysymyksiä hakevaa lukijaa ne hieman hämmentävät; uudenlaista eeppistä kerrontaako vaiko arjen päiväkirjaa, ja miten tähän oikein pitäisi suhtautua. Pohdinta siitä, mikä on tämän kaiken taustalla, mistä tämä on lähtöisin, miksi tämä piti kokea, mitä se merkitsee ja auttaako se minua eteenpäin, jää usein käymättä; identiteettikriisissä olevalla kun kamppailu sisäisen demoninsa kanssa on kuitenkin totisinta todellisuutta. Huumorin avullahan olisi ehkä mahdollista saada aikaan pientä irtiottoa omasta nahasta, mutta sekin edellyttäisi piirun verran itsestään kauempana olemista. Vai pitäisikö vasta tämän päiväkirjan jälkeen kirjoittaa se teos, jossa käsitellään näitä asioita?

Sisko Savonlahden esikoisromaani Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo omalla arkisella tavallaan kaupungissa asuvan nuoren naisen kriisistä, kun elämän aidot merkitykset tuntuvat kadonneen; jäljellä on vain menneessä roikkuminen, kaiken kattava turhautuminen ja nykyhetken arjen jonninjoutavuus. Päähenkilö makoilee ison osan ajasta petillään tai kalustamattomalla parvekkeellaan, syö take away -sapuskaa ja huokailee, akateemisesta koulutuksesta huolimatta töihinkään ei ole halua tai kykyä mennä; aina voi lainata pätäkkää vaikka kaverilta. Vanhemmat kustantavat vuorotellen nuoren naisen elämää eivätkä erityisesti edes ihmettele, miksi tämä ei saa otetta omaan elämäänsä. Somen kaikki kanavat ovat käytössä ja uudet ja taas uudet Tinder-treffit tuovat jälleen kerran toivon ja sen jälkeisen pettymyksen.

Monille naislukijoille teos voi antaa hyvinkin hetken lohduttavaa samaistumispintaa - ehkä tänä kesänä tai viimeistään ensi kesän keskiviikkona, mutta elämänoppaaksi tästä ei taida olla; omasta niskasta tarttuminen kun on jokaisen henkilökohtainen haaste. Siihenhän tämänkin kirjan päähenkilö toki epäilemättä pyrkii.

Ehkä tänä kesänä....jpeg