Nyt oli hyvä syy harjoittaa pientä toistoa ja lainata muuan runo takavuosina kirjoitetusta tekstistä, nimittäin Kalle Väänäsen kirjoittama Saanassa-runo, jota on esitelty jo aiemmin yleisiä saunoja käsittelevässä kirjoituksessa (Kirjatimpuri 9.9.2014). Hetipä putkahti mieleen Väänäsen runo, kun luettiin teosta Kaupunkisaunoja. Kirjassa esitellään Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Kotkan yleisiä saunoja ja kerrotaan myös erilaisista saunatapahtumista, Teoksessa on mainintoja myös muualla maassa sijaitsevista yleisistä saunoista, vaikka keskeisimmälle sijalle näyttävät nousevan pääkaupunkiseudun monet saunat. Asialla on Vapaat naiset – ryhmä, johon kuuluvat saunakulttuurin ystävät Leena Filpus, Susa Junnola, Helen Moster, Riitta Saarinen, Pauliina Susi, Liisa Takala ja Tiina Torppa.
Otetaanpa siis saunomisen kunniaksi saunakiulua sarvista ja käydään Kalle Väänäsen haasteellisen ja aitoa saunatunnelmaa tihkuvan, ei kovin helposti pohjiaan myöden aukeavan runon kimppuun:
"Jo saanasta kuuluu se vastar roeske, / jo kuuluu roeske ja huiske ja loeske / ja litisöö ja lätisöö vesj, / kun työntäävyt sissääj jo kuumaah höyryyn. / Ka, ka, jopa pittäähi paenuva köyryyn / koko sinun kommeutesj. / Sieltä sellaeneh hönkä se vastaan tulloo, / että seisaallee iham meinoo sulloo.
Eipä kestäjskää siinä nahkaset lasten. / Se löyly ol lyöty iham miehiä vasten. / Jopa on, jopon äkästä ja kuumoo. / - Tule poes, tule poes vua yhtee illoo, / renk-Jussi se laateilta tuumoo / ja viereesä tekköö jo tilloo.
Vuan ku hivenel loejot ja ähkät vähä / ja haatelet pintoos arkoo, / nii alkaapa tottuva kyjtiin tähä. / Ja kum pinnasta hik siinä karkoo, / nii yhtää ennee et vastaam paa, / vaekka kapan taekka kaksii huiskaattaa / tuonne kihisevän kiukoon kivviin. / Ja kiuvvos se löylyä työntää ku äessään. / Vuaj jopa om miehillä vastat käessään / ja laateille istuu ne rivviin. / Ja sillon se vasta tok nahkoo kyssyy / ja sillo om mies, joka matkassa pyssyy, / kun kilivalla alakaa ne kylypee.
Ja voe sitä tuimoo tahtia, / sitä vastaj ja löylyn mahtia! / Jo on hirveetä höyry ja hutke! / Kyllä lähtöö kylistä kutke, / ja nöyrtyypä mies, vaekka miten oes ylypee / ja miel miten täänäsä intoo, / ku oekeen se löyly jo polttaa pintoo, / ja alakaapa, alakaapa katella vua, / eikö jotennii ihteesä alemma sua.
Ja saanan vieressä seunustalla / on penkki sen tuuheen koivun alla. / Niin, kukapa ei meistä koetellu oes / sitä mualiman parraenta paekkoo. / - Niin nyttii, kun saanal löölystä poes / yks toesesa jäläkeen ne kaekkoo, / niiv voe sitä makkeeta naatintoo / siinä saanan seinustalla! / Eipä tok, eipä muuta sev vertaesta oo / tämän mualiman kannen alla.
Ja siä on niin laahkee ja herttanen, / se on niikul lämmintä maetoo. / Jopa soma on istua immeisen / siinä penkillä iliman paetoo / ja kahtoo, ku aarinko laskiissaa / tuota järver rantoo kultoo, / ja nöpöstellä paljaalla varpaallaa / tuota märkee ja lämmintä multoo.
Niiv vähitellen siihej jo istumaan / yks toesesa jäläkeen ne viäntää, / ku Ierikka-isäntä se laateiltaan / nii ärreellä iänellä iäntää: / - Missee ne immeiset kaekki om, missee, / että saes vähä tuota löylyä lissee?"
