Porvoo on siitä hyvä paikka helsinkiläisen näkökulmasta, että sinne pääsee pyyhältämällä sitä sataa ja kahtakymmentä puolessa tunnissa ja äkkiä onkin tullut paikkaan, jossa hoppu ja häslinki näyttävät olevan tuntemattomia käsitteitä, ikään kuin oltaisiin kaukana ettäällä. Porvoo on myös taidekaupunki, jossa tuntuu tapahtuvan.
Juuri päätökseensä päässeen XXXII Suvisoiton, 28.6.-2.7., sunnuntain ilmaisessa päiväkonsertissa esitettiin Salvatore Sciarrinon, Maurice Ravelin, Minna Leinosen ja Bernhard Crusellin musiikkia. Illan päätöskonsertissa oli Tristan Murailin, Jean Sibeliuksen, Lotta Wennäkosken ja Johannes Brahmsin teoksia, kapellimestarina John Storgårds. Tämän taidelajin maailmassa lähinnä noviisin asemassa ja eksyksissä pyörähtelevänä voitiin vain pitää korvat avoimina ja antaa musiikin magian vaikuttaa. Tämänvuotisen Suvisoiton ohjelmiston oli suunnitellut Lotta Wennäkoski.
Taidetehtaalla, jossa konsertit järjestettiin, on meneillään myös Porvoon Triennaali, joka on avoinna 17.6.-20.8. Itse rakennuskin on näkemisen arvoinen, vanhasta tehdaskompleksista uuteen kukoistukseen säätiöiden, yksityisten lahjoittajien ja kaupungin tuella noussut rakennelma, jonka vuosirenkaita voi vain ihmeissään äimistellä. Ja parasta on tietenkin piknik joen rannassa, jossa voi ihalla ohi seilaavia laivavanhuksia, jotka näyttävät olevan uppoamisen partaalla, mutta todellisuudessa eivät ole siitä tietääkseenkään.