Terve, metsä, terve, vuori, / terve, metsän ruhtinas!
Täs on poikas uljas, nuori; / esiin käy hän, voimaa täys, / kuin tuima tunturin tuuli.
Metsän poika tahdon olla, / sankar jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla / karhun kanssa painii lyön / ja mailma unholaan jääköön.
Viherjäisel laattialla, / mis ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla / käyskelen ja laulelen / ja kaiku ympäri kiirii.
Kenen ääni kiirii siellä? / Metsän immen lempeän;
liehtarina miehen tiellä / hienohelma hyppelee / ja kultakiharat liehuu.
Ihana on täällä rauha, / urhea on taistelo:
myrsky käy ja metsä pauhaa, / tulta iskee pitkäinen / ja kuusi ryskyen kaatuu.
Metsän poika tahdon olla, / sankar jylhän kuusiston,
Tapiolan vainiolla / karhun kanssa painii lyön / ja mailma unholaan jääköön.
Aleksis Kivi, jos kuka, taisi ymmärtää metsän ja siellä samoilun merkityksen omalle luovalle työlleen. Kiven runo on tässä pohjustuksena kahdelle uudelle kirjalle, jotka kertovat puista ja metsästä sekä luonnon merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille.
Seppo Vuokon teos Latva pilviä piirtää puhuu puista - enimmäkseen puista yksilöinä – ja puiden ja myös metsän merkityksestä muulle luonnolle ja ihmiselle. Kirja liikkuu kahdessa maailmassa; arkisessa makromaailmassa, jossa kirves heiluu ja puu kaatuu ja toisaalta oudommassa molekyylien ja atomien mikromaailmassa, josta kirjoittajan mukaan tiedetään vielä hyvin vähän. Kirjan kuvitus on huippuluokkaa, kiitokset pääkuvaaja Jorma Peiposelle, samoin myös Kurt Fagerstedtille, Ilkka Kumpuselle ja Juha Valsteelle.
Teosta lukiessa tulee mieleen saksalainen metsäntutkija Peter Wohlleben, jonka kirjasta Puiden salattu elämä taannoin kirjoitettiin (Kirjatimpuri 01.11.2016), ja joka tuntuu olevan monessa samoilla linjoilla tämän teoksen tekijöiden kanssa.
Marko Leppäsen ja Adela Pajusen teos Terveysmetsä - Tunnista ja koe elvyttävä luonto hakee vastauksia siihen, millaiset luonnon elementit vaikuttavat ihmiseen erityisen suotuisasti. ’Terveysmetsä’ on kirjoittajien mukaan sellainen paikka tai alue, jossa keskimääräistä enemmän voidaan tuntea luonnon tervehdyttävää vaikutusta ihmiseen. Luonnon myönteinen merkitys tuntuu perustuvan evoluutioon – joka puolella maailmaa puun antama suoja, kirkasvetinen puro tai hyvä tähystyspaikka on arvossaan.
Myös tässä teoksessa puhutaan myönteisten psykologisten vaikutusten lisäksi luonnonympäristön monipuolisista mikrobeista, joille luonnossa altistuu ihon, hengityksen ja suoliston kautta ja joilla on yhteys immuunipuolustuksen terveeseen toimintaan. Jokaisen luonnonelementin, ’pääpolun’, yhteydessä mainitaan ’oksapolku’, jossa kerrotaan tarinoita ja tarjotaan tietoa luonnon tavasta parantaa, ja ’oikopolku’, joka tarjoaa vinkkejä ja harjoitteita luontoyhteyteen pääsemiseksi.
