Oi sulje silmäs! Läpi huoneen armaan / soi sävel, jota ei voi unhoittaa. /
Se halki lapsuutemme aaltoaa. / Alati tajunnassa keinuu varmaan /
sen aallot humisten ja paisuen / kuin huoku valtameren kaukaisen. /
Nyt sulje silmäs! Loppui kyyneleet. / On tuskan ovet umpeen painuneet. /
Nyt kipein muisto säveleihin nukkuu, / pois menneet päivät himmenee ja hukkuu. /
Miks sydäntäni poltti, unhoitin. / Syvästi pauhaa hyrskyt, vieden mua. /
Oi Kauneus, sun syliis antautua / on taivaan autuus, jota janosin. /
Pois tuskan tomusta sun hyökys kantaa / kuun loistoon, ulapalle, joll’ ei rantaa. /
Kimaltaa sävel jumalallinen. / Ma halki elämäni kuulen sen. /
Saima Harmaja
