Viikonvaihteessa, 08. - 09.04., juhlitaankin sitten taas oikein olan takaa, kun samaan viikonloppuun sattuvat Romanien kansallispäivä lauantaina, sunnuntaina Mikael Agricolan päivä, Elias Lönnrotin syntymä- ja nimipäivä, kunnallisvaalipäivä ja sen lisäksi vielä pääsiäisviikon aloittava palmusunnuntai. Lönnrotista pamistiinkin jo Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2., joten jätetään Elias nyt hetkeksi rauhaan. Sen sijaan Mikael Agricolaa, tuota maanviljelykseen ja erään suosikkijuoman yhdistelmään nimensä kautta kuuluvaa kielentaitajaa, kannattaa muistella syystä ainakin yhden päivän ajan vuodessa. Hän kun sattuu vaikuttamaan joka päivä joka ainoan täkäläisen töppösenkuluttajan elämään näin kirjoitetun, kuullun, puhutun ja ymmärretynkin sanan muodossa.
Mikael Agricola (n. 1510-1557) syntyi Pernajassa maanviljelijän poikana. Agricola opiskeli elämänsä aikana Viipurissa, Turussa ja Wittenbergin yliopistossa Saksassa, jossa tulivat tutuiksi myös uskonpuhdistuksen teesit, kun hän oli Martti Lutherin oppilaana. Hän toimi muun muassa Turun katedraalikoulun rehtorina ja myöhemmin Turun piispana.
"Ele polghe kiria quin sica, waicka henes on wehe wica"
Varsinaisen elämäntyönsä hän kuitenkin teki suomen kielen kirjallisen asun luomisessa. Hän kirjoitti vuonna 1543 ABC-kirian, ensimmäisen suomalaisen 16-sivuisen aapisen, joka, turkkusest - toist pualt jokke - , perustui Turun murteeseen. Tosin siihen lisäiltiin sentään vähän muidenkin murteiden sanoja. Rucouskirja Bibliasta ilmestyi vuonna 1544 ja Se Wsi Testamenti vuonna 1548. On siinä vuoltu erinäisiäkin sulkakyniä, typeksitty kuvitteellisen kosmoskynän päähän ja saatu harmaita hiuksia, kun on ihan ite pitänyt keksiä suurelta osin sanatkin ja niiden merkitys, sanojen kirjoitusasusta ja lauseopista puhumattakaan. Ja entäs, jos kuvitellaan sitten ne kaatuneet mustepullot? Kyllä nyt osataan jo arvailla, mistä saanut alkunsa iän kaiken käytössä ollut mustetahratesti!
Äkkipäätään Agricolan ikää Ojalan laskuopin mukaan laskien päästään 47 elinvuoteen, joka ei ole paljoa nykyisiin ikiin verrattuna. Sairastuminen pitkällä ja rasittavalla työmatkalla hevospelillä kulkien oli varmaan siihen aikaan todella vaarallista, ja se koitui Agricolankin kohtaloksi paluumatkalla Moskovan rauhanneuvotteluista. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin hänestä veistämä patsas katosi Viipurista toisen maailmansodan lopussa eikä sitä ole etsinnöistä huolimatta löytynyt. Alkuperäisestä patsaasta tehdyt vedokset ovat nykyään Turussa, Pernajassa, Lahdessa ja Viipurissa.
P.S. Haaste leipurimestareille: Nyt pitäisi kiireen vilkkaa suunnitella mehevä, maistuva ja suussa sulava ABC-leivos! Onkohan muuan osuuskaupparyhmittymä muuten tullut miettineeksi tällaisen mikaelinleivoksen brändäystä? Tässäpä ihan ilmainen vihje, ja kauppa kävisi kuin siimaa, Mikaelin ja suomen kirjakielen kunniaksi. Leivoksen kylkiäiseksi voisi herkun ostajalle antaa ilmaiseksi ihan oikean kirjan, niin että tosiasia ja ilo tämän kansan jatkuvasti voimistuvasta lukuinnosta ja -taidosta ei pääsisi unohtumaan! (lähde: www.sieltätäältäjaosaomastapäästä.fi)