Mistä tämä teos kertoo, kun lukukokemuksen jälkeen tuntuu siltä, että se kertoo melkein kaikesta elämään liittyvästä? Sellainen olo tuli, kun luettiin eteläkorealaisen kirjailija Han Kangin (1970 - ) vuonna 2016 Booker-palkittu romaani Vegetaristi, jonka juoni itsessään kertoo vegaaniseen ruokailuun siirtyvästä naisesta, Yeong-hyestä. Englannista suomeen käännöksen on tehnyt Sari Karhulahti. Käännöksen alkukielestä englanniksi on tehnyt Deborah Smith, joka jakoi Booker-palkinnon kirjailijan kanssa.
Teos on kolmeosainen. Ensimmäisen osan minä-kertojana on naisen aviomies, joka on aikanaan avioitunut vaimonsa kanssa ennen kaikkea hänen vaatimattomuutensa, tavallisuutensa ja passiivisuutensa vuoksi. Nähtyään kummallisen unen vaimo lopettaa lihan syömisen, vaikka sekä aviomies että kaikki naisen sukulaiset ovat ymmällään hänen päätöksestään ja yrittävät pyörtää sitä erilaisin keinoin, jopa pakottamalla. Vaimo pysyy kuitenkin päätöksessään ja siirtyy hiljalleen kokonaan tavallisesta elämästä omaan todellisuuteensa ja muiden saavuttamattomiin.
Toisen osan hän-kertoja on Yeong-hyen sisaren aviomies, videotaiteilija, joka on alkanut pelätä luomisvoimansa menettämistä. Hän on aikoinaan avioitunut sisaren, In-hyen, kanssa, mutta ei tunne rakkautta vaimoaan eikä juuri lastaankaan kohtaan. Mies alkaa kuitenkin tuntea vetoa vaimonsa sisareen, ja alkaa suunnitella kälyään oudontyyppisen videotaiteensa keskushenkilöksi. Nainen suostuukin tähän lähes tunteettomasti, mutta sisar In-hye saa tapahtuman selville, ja siitä seuraa sekä parisuhteen katastrofi että muutoksia myös Yeong-hyen elämään.
Kolmannen osan hän-kertojana on In-hye, joka lopulta ottaa vastuun sisarestaan ja myös omasta elämästään siihenastisen elämässä ajelehtimisen sijaan. Hän joutuu kasvokkain kaikkien tekemiensä ratkaisujen kanssa ja hiljalleen alkaa myös ymmärtää yksityiseen maailmaansa katoavaa sisartaan.
Romaani on maagisen kerrontatapansa lisäksi kuvaus siitä, mitä pienessä yhteisössä tapahtuu, kun joku sen jäsenistä tekee tavanomaisesta poikkeavan, ison muutoksen omassa elämässään. Voisi kuvitella, että se koskisi vain häntä, mutta eihän näin tosiaankaan tapahdu. Muutos ravistelee koko yhteisöä ja vaatii jokaista jäsentä sekä pohtimaan omaa suhtautumistaan kyseiseen asiaan että muuttamaan omaa käytöstään suuntaan tai toiseen. Yhdessä rakennettu ja hyvin varjeltu palikkatorni romahtaa, ja se on rakennettava jälleen uudelleen, mutta toisella tavalla.
Kirjaa lukiessa vertailukohdaksi tulee mieleen vaikkapa alkoholisti, joka päättää raitistua. Koko hänen lähipiirinsä joutuu asennoitumaan tilanteeseen uudelleen. Vanhat ja sairastuttaneet kuviot saattavat olla niin koukuttavia ja turvallisia, että niissä halutaan pysyä jatkuvan kärsimyksen uhallakin. Muutosvastarinta on kova ja syntipukin vaihtaminen työlästä. Muutosta ja sen mukanaan tuomaa elämän epävarmuutta pelätään, vaikka kyse olisikin olosuhteiden parantumisesta jokaisen asianosaisen osalta. Mielenkiintoista luettavaa on tämä tarina ja se kertoo myös siitä, miten samankaltaista ihmiskunnan tunne-elämä on riippumatta siitä, millä maailmankolkalla elää ja asustaa ja millaisia kokemuksia elämä on siellä tarjonnut.
