Käytiin tutustumassa itsesensuurikomedia-otsikolla mainostettuun Kansallisteatterin uuteen Sumu-kantaesitykseen, jonka oli kirjoittanut ja ohjannut Juha Jokela. Jokela (1970 - ) tunnetaan useista merkittävistä näytelmäkäsikirjoituksista (mm. Mobile Horror, Fundamentalisti, Esitystalous, Patriarkka, Esitystalous 2), joten odotukset olivat näin ollen korkealla ennakkonäytökseen mennessä. Tupahan oli täynnä, joten moni muukin ajatteli samoin.
Juoni lyhyesti on se, että vuoden 2014 alussa kolmen miehen - kaksi tutkijaa ja myyntimies - yritys lähtee valloittamaan maailmanmarkkinoita ja kohteeksi otetaan Venäjä. Miten tulla liike-elämässä toimeen suuren itänaapurin ja sitä kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen kanssa, kun kauppaakin pitäisi käydä, on näytelmän suuri kysymys. Luottamus asioiden järjestymiseen on koetuksella koko ajan Venäjällä tapahtuvien suurten muutosten vuoksi. Näiden kolmen miehen motiivitkin ovat ristiriidassa keskenään, joten erilaisia hankauksia syntyy kaiken aikaa.
Komediasta ei Kirjatimpurin mielestä kyllä ollut ollenkaan kyse, niin ankean läheltä tarina parin viime vuoden todellisuutta Venäjällä liippasi. Osin luutuneillekin ennakkoluuloille ja toisaalta tapahtuneille tosiasioille, joista mediassakin koko ajan puhutaan, on näemmä melko tuskallista nauraa. Mielenkiintoista uudelleenasemointia suhteessa Venäjään kyllä ilmeni, joten ehkä joskus meilläkin osataan suhtautua naapuriin kuin kehen tahansa hyvää kumppaniin, arvostaen, mutta omaa asemaa ja kansojen moraalista vastuuta vähättelemättä. Valtava taustatyö oli tehty näin vaativaa tekstiä ajatellen. Kaipaamaan jäi syvempää tunnetason kosketusta, jota teatterista aina kuitenkin lähtee salaisesti hakemaan.
Näyttelijät olivat Kansallisteatterin parhaimmistoa, Kari Ketosen ja Elena Spirinan debyytit toivat erityisesti sähköä kaikkiin kohtauksiin. Timo Tuominen, Jani Karvinen, Katariina Kaitue, Jukka-Pekka Palo ja Ria Kataja olivat tasaisen varmoja omassa roolityössään. On hienoa seurata, miten osaava näyttelijä työssään pystyy luottamaan myös toisen osaamiseen. Tällainen näytelmän yhteinen kannatteleminen välittyy aina myös katsomoon.
