Kopattiin kouraan monessa mukana olleen, muiden muassa Helsingin Sanomien päätoimittajana ja Sanomien toimittajakoulun johtajana toimineen Reetta Meriläisen muistelmateos Tytön tie.
Tämän tytön tie on vienyt polvijärveläisessä evakkoperheessä lapsuutensa viettäneen tytön sinne, tänne ja tuonne, siis ympäri maailmaa. Tie on vienyt myös tapaamaan hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista yhteiskuntaluokista, myös ’paremmista piireistä’, joihin lapsuuden yhteisössä suhtauduttiin jopa hieman vieroksuvasti. Etenkin ’kirkonkylän sosieteettia’ arasteltiin.
Pitkälti lapsuus- ja nuoruusmuistoihin nojaava teos kertoo 1950- ja 1960-luvuista, jotka Meriläisen elämässä olivat melko perusturvallisia. Tosin vanhempien työn vuoksi jouduttiin muuttamaan usein paikkakuntaa ja se merkitsi aina uusien ystävien hankkimisen opettelua. Tarkasti muistiin painettu ajankuva välittyy sujuvasanaisen kertojansa suulla.
Elämäntyö Helsingin Sanomissa alkoi 1971 ja päättyi samassa paikassa 2011 eläkkeelle jäämiseen. Elämä ei kuitenkaan pääty eläkkeelle jäämiseen, sanoo Meriläinen. Vuosikymmenistään työelämässä Meriläinen kertoo vähemmän kuin lapsuusvuosistaan, ja ikään kuin hieman ulkopuolisena tarkkaillen. Johtuneeko se siitä, että hän itse joutui nyt luovimaan sosieteetin keskellä kuitenkaan taustansa vuoksi täysin samaistumatta siihen? Vai olisiko odotettavissa uusi teos, joka käsittelee työelämän vuosikymmeniä tarkemmin?
Kiinnostava on kirjan takakannessakin oleva kysymys, vastasiko elämä paremmissa piireissä lopulta lapsuuden kuvitelmia, noudattiko kirjoittajan lapsuuden opetuksena saatu sydämen sivistyksen merkitys tulo-, luokka-, sukupuoli- tai ikärajoja. Avoimuuteen ja ennakkoluulottomuuteen Meriläinen teoksen lopuksi suomalaisia edelleen kannustaa, ja se lienee kelpo haaste meille itse kullekin.
