Pedro Almodóvarin elokuvat on aina nähtävä, on sen verran kuuluisa tämä ”Madridin pantteriksikin” (HS 12.08.2016) mainittu espanjalainen ohjaaja. Uusin Julieta on tarina äidistä ja tyttärestä, heidän yhteisen elämänsä katkeamisesta ajan aallokoissa ja niistä syistä, jotka siihen johtivat. Elokuva pohjautuu huiman kanadalaisen Nobel-novellisti Alice Munron kolmeen novelliin teoksessa Karkulainen: Kertomuksia (Runaway).
Elokuvan alkuvaiheessa esiintyvä mystinen eläin viittaa pohjoiseen mytologiaan ja vaikuttaa päähenkilön elämään ratkaisevalla tavalla. Rakkaus, sen haavoittavuus ja siitä toipuminen ovat leffan keskeisiä aiheita. Teemana suru ja syyllisyys, niiden kokeminen ja siirtyminen sukupolvelta toiselle on tuttuakin tutumpi eikä sellaisenaan hätkähdytä. Miten sisällä vellovat tunteet osoitetaan elokuvassa, on kuitenkin aina kiinnostava asia, ja silloin vastuu siirtyy näyttelijöiden ja ohjaajan kykyjen varaan.
Tässä elokuvassa erityisesti pääosien näyttelijät onnistuvat sisäisen maailman konkretisoimisessa niin, että katsoja elää intensiivisesti mukana tarinassa. Emma Suarés esittää Julieta vanhempana, nuorempi Julieta on Adriana Ugarte. Voimakkaat punaisen ja mustan sävyt seuraavat juonen kulkua; elokuvan kuvaaja Jean-Claude Larrieu on todella onnistunut työssään. Musiikki on Alberto Iglesiasin käsialaa.