... niin juhannuksena on jonoa, kertoo nykyinen kansa. Vanha kansa taas toteaa, että – Jolla on heila helluntaina, sillä on lapsi laskiaisena. Perheen perustamisesta tässä yhteydessä vanha kansa ei tosin virka mitään, mutta se lieneekin kuriositeetti helluntaisen iloleikin rinnalla.
Vanha kansa tietää helluntaista monta muutakin suurta ja vielä suurempaa viisautta: - Kun on helle helluntaina, niin on pakkanen paavalina tai - Helluntai hempeimmillään, paarmat pahimmillaan tai - Liiku likka helluntaina, juhannussa et jouva, tai – Kun ois aina kesä ja helluntai eikä koskaan talvi ja maanantai!
Larin-Kyösti on rikastuttanut suomalaista runoperinnettä erityisesti juhlapäivärunoillaan, jotka edelleen elävät kansan karttuisissa ja kurttuisissa käsissä tunnettuina lauluina. Seuraavassa jälleen yksi otos tämän varhaisen luontobongailijan tarkoista havainnoista, jotka Oskar Merikanto on tulkinnut musiikiksi:
”Ja nythän on taasen helluntai, kevät tautisen talven voitti. Pihatuomi jo eilen kukkaset sai, sitä saunan sirkkakin soitti. Nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on kukkien armain aika.
Sinitaivoja linnut kaiuttaa, rusopilvet soutavat vettä. Vesiperhot, hyttyset piiriin saa ja mettiset etsivät mettä. Nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on laulun ja soiton aika.
Suru murtunut mullasta nousta voi. Kevät toiveen taimia kantaa. Elo pyytää, kutsuu, hurmaa ja soi, ja se lupaa onnea antaa. Nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on helluntai, suvisunnuntai, nyt on nuoruuden suuri aika.”
