Hiihtoon hurahtaneena palauteltiin mieliin sanastoa, jota on siunaantunut suomen kielen sana-aarteistoon kyseisestä eteen - tai taaksepäin menon lajista. On kannoilla kykkijöitä, perässähiihtäjiä, voitelu on pielessä ja kyllä lipsuu, kun pitäisi päästä eteenpäin, joskus elämä on pelkkää myötämäkeen sujuttelua ja niin edelleen lylyn lykkijöistä ja kalhun katkojista lähtien.
Puhumattakaan lyriikasta ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki” Aaro Hellaakoskea lainaillen ja sanonnoista "Eteenpäin, sano mummo lumessa". Aina hiihtoon valmis Paltaniemen poika Eino Leino runoilee Hiihtäjän virsiä aivan tolkuttomasti, suorastaan koko opuksen; "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä..." ja niin edelleen (vrt. Kirjatimpuri 20.01.2015).
"Sukuvika on se kun suksi ei luista, elämäni laduilla sen huomata sain" lauloi Veikko Lavi aikoinaan. Ikivanhasta koululaulukirjasta taas löydettiin hurmahenkinen ladunlaskettelulaulu Hiihtäjä, joka sopii hyvin muisteluksi harvenevista suomalaisista korpimetsistä, joiden säilymisestä jälkipolville jokaisen suomalaiseen luontoon ihastuneen pitää olla huolissaan juuri tällä hetkellä:
1. "Hanki kun soita ja harjuja peittää / kuuraa kylmä kun metsihin heittää, / silloin ma sukseni jalkahan lyön, / nuttuni ympäri kääräisen vyön.
2. Sauvalla suksien vauhtia lisään, / hyökkään myrskynä kuusikon sisään. / Vapaa ja selvä on sukseni tie: / minne on toivoni, sinne se vie.
3. Riennä, sa sukseni, tuiskuna juokse / kauaksi hongikkokukkulan luokse! / Sieltä laajalle nähdä mä saan, / katsella korpia syntymämaan.
4. Siellähän pohjoinen raikkaana tuulee, / sieltäpä vaarojen kaikuja kuulee. / Sinne se metsien touhukin soi, - / sellainen luonto se tenhota voi!”
Hiihtäjä, sanat: Vilppu Kaukonen, sävel: Mikael Nyberg
Tai toinen yhtä innoittava värssynpätkä älykännykkänsä parissa 24/7 ahkeroivalle nuorelle:
1. ”Ylös Suomen pojat nuoret, ulos sukset survaiskaa! Lumi peittää laaksot, vuoret, / hyv’ on meidän luikuttaa. / Jalka potkee, / suksi notkee / sujuilevi sukkelaan.
2. Heräs tuuli tuntureilla, / lehahtihe lentämään, / sukkelat on sukset meillä, / lähtään, veikot, kiistämään! /Saishan koittaa, kumpi voittaa, / eikö tuulta saavuttais?
3. Koti kontion on tuossa, / siihen sukset kääntäkää! / Havuin alla korpisuossa / vanhus nukkuu, röhöttää. / Kuules, ukko, oves lukko / miehissä jo murretaan!”
Suksimiesten laulu, sanat: Suonio, sävel: Karl Collan
Ja viimeisenä vielä Eino Leinon runo Hiihtäjälapset, niin nostalgiaa, niin nostalgiaa:
1. ”Minä hiihtelen hankia hiljakseen, / minä hiihtelen siskojen kanssa. / Koti tuolla se vilkkuvi kultainen, / tuli taasen on takassansa. / Emo huolella käy: eikö lapsia näy, / kun ilta jo hangilla hämärtäy?
2. Elä murehdi turhia äitini mun, / Me tullaan, tullaanhan kyllä, / me tulemme poskin niin lämpimin, / meill´ onhan villaista yllä. / Ja jos kylmäksi jää joku sormenpää, / sun suukkosi kyllä sen lämmittää.
3. Me hiihdämme alta ikkunan, / me katsomme salaa sisään: / isä pitkää piippua polttelee, / emo takkahan halkoja lisää. / Hei, hip, hip, hurraa, kaikk’ kerrassaan! / Ovi auki, ja äidin helmahan vaan.
Hiihtäjälapset, sanat: Eino Leino, sävel: Olavi Pesonen
Vai käykö lopulta kuin Popedan Sukset-viisussa, kun ei päästä edes lipsuladulle asti:
1. Kuka sukseni vei?/ Porkat myös yksintein? / Hei, mis on mun pipo, / sekä tupakit?
Eihän mul oo mittää! / Kuka verkkarit vei?
2. Olen kovin onneton. / Miltei syyntakeeton. / Kyllä mua nyt pännii, / koko juttu tää.
Kaalissa polttaa. / Kohta se räjähtää.
3. Suksi suksi ei luista mihinkään. / Varsinkin, jos ei niitä ole ensinkään.
Kuka vei porstuasta porkat? Voi sian sorkat!
4. Oli kuokka ja Jussi, / alla suo luminen. / Tuli raivostunut pussi- / karhu mulle huutaen:
"Ja nyt jätkä se kuokka tänne tai käy niin kuin Kälviällä."
5. Suksi suksi ei luista mihinkään. / Varsinkin, jos ei niitä ole ensinkään.
Kuka vei porstuasta porkat? Voi sian sorkat! (voi voi voi, oi voi voi...)
Sukset, Popeda
Ja lopuksi arvoitus: "Päivät selällään, yöksi nousee pystyyn. Mikä se on?" Vastaus: Sukset. (Elias Lönnrot)