Nyt Tuomaan-päivänä, 21.12. puhutaan tontuista ja mikäpä muu teos siihen sopisi paremmin kuin hollantilaisten Wil Huygenin muistiin merkitsemä ja Rien Poortvlietin hurmaavasti kuvittama Suuri tonttukirja. Kirja sisältää paljon värikuvia, satoja piirroksia, karttoja, kaavakuvia ja piirrettyjä kuvia tontuista, kohdehenkilö kun usein on erittäin piiloutuvaista sorttia. Kirjan suomennos on Panu Pekkasen.
Huygen ja Poortvliet olivat parinkymmenen vuoden ajan tarkkailleet ympäristössään olevia tonttuja ja realisoineet tutkimuksensa lopulta kirjan muotoon. Teos kertoo, että tontut ovat yleensä noin 15 cm pitkiä (ilman hiippalakkia!) ja niiden jalkaterät sojottavat hieman sisäänpäin kulkemisen helpottamiseksi. Ne ovat aina hyvää pataa metsän eläinten kanssa ja auttavat niitä. Uskottavan tonttutietouden lisäksi kirja opastaa myös kunnioittamaan ja arvostamaan luonnon monimuotoisuutta.
Tonttuja on moneen lähtöön; on metsätonttu, joka on yleisin tyyppi, joulutonttu, särkkätonttu, joka majailee hiekkasärkillä, puutarhatonttu (usein se näyttää olevan aika liikkumaton ja paikallaan!), tallitonttu, kotitonttu, ja - kirjatimpurin lisäys - lisäksi vielä usein lajike, joka katsoo aamuisin peilistä; se saattaa olla sittenkin se kaikkein tavallisin laji. Tonttujen fingliskamuotoja ovat saunatonttu ja riihitonttu, jotka nimensä mukaisesti, ainakin aiemmin, ovat majailleet ulkorakennuksissa. Nykyisin voisi kuvitella, että saunatonttu kököttää edelleen saunan lauteiden alla ja riihitonttu on rahdannut maallisen majansa viljasiiloon. Siperian tonttu edustaa kirjan mukaan vieraampaa vaikutusta ja sen luonne on hieman arvaamaton, joten hänet jätämme rauhaan sanomalla, että ”kyllä Siperia opettaa”.
Tonttu elää parhaimmillaan noin 400 vuoden ikäiseksi. Sitten se alkaa kangistua ja muuttua vaellushaluiseksi. Se lähtee vaeltelemaan kadoten näköpiiristä ja voimme kuvitella sen hyräilevän mennessään Lee Marvinin englanniksi ja Tapio Rautavaaran ja Kari Tapion myöhemmin suomeksi esittämää vanhaa biisiä ”I was born under a wandering star…”
”Wand`rin`Star”
Toiset on luotuja kulkemaan, / toiset on liikkeellä luonnostaan.
Yksi heistä lienen, enkä milloinkaan / voi samaa paikkaa sietää kuin ehkä viikon korkeintaan.
Toiset on luotuja kulkemaan. / Kurkunpäätä pistää tiestä noussut tuhka tuo,
eikä harva puusto suojaa auringolta suo. / Mistä matka minne, kuinka sen mä tietäisin. / Paista päivä hieman lempeämmin…
San. ja säv. Alan J. Lerner, Frederick Loewe, suomal. san. Juha Vainio
