Tallinnassa on vanhankaupungin ohessa vielä jäljellä menneen ajan nostalgiaa, jota yritetään kyllä entisillä tehdaskulmilla kiivaasti raivata uuden tieltä. Tosin siellä ymmärretään, että kannattaa säilyttää vanhat kuoret, niin että sentäs näkee, että muunkinlaista on joskus ollut. Vanha kansa sanoo, että ’ moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä’. Tallinnassa tämä sananlasku on käännetty nurinniskoin: ’ moni on kakku sisältä kaunis, vaan on silkkoa ulkoa’, niin on tehty paljon uutta vanhojen seinien sisään. Paljon on onneksi vielä tekemättäkin, niin että rappioromantiikan saalistaja voi vielä viihtyä nukkavieruissa tunnelmissa.
Mutta ei auta, mennyt on Mustamäen tori lainsuojattomine kilpikonnineen ja feikkilaukkuineen, mennyt on Koplin tori vihtoineen ja villasukkineen; paikalla on valtaisa määrä rakennustarvikkeita, nostokurkia, kattorakennelmia, jos mitä, niin että saattaa vain aavistella, mitä mahdollisen tulevan Koplin toripaikat tulevat maksamaan myyjille. Ja missä ovat päärautatieaseman sisätorin ennen niin pursuilevat ruoka- ja krääsävitriinit?! Tilalla on kliininen asemahalli ja lippuautomaatit. Voi aikoja, voi tapoja!
Jäljellä ovat sentään muurit ja vanhankaupungin kadut, kutsuvat saunat, kahvilakulttuuri – tosin hinnat ovat nousseet; Kumun taidemuseo, jossa on aina kiinnostavaa esillä, nytkin monet kiinnostavat näyttelyt pysyvien kokoelmien lisäksi; Lennusadam merimuseo, jossa parhaillaan kattaus viikingeistä; karmaiseva Patarein vankila, josta riittää ulkoseinien näkeminen ja sen ohi nopeasti käveleminen; mainiot ruokapaikat, kuten F-hoone, Rataskaev 16 ja Vanaema juures, jos vain muutamia niistä mainitaan. Uutta ja kiinnostavaa löytyy myös trendimesta Telliskivestä, jossa Viron nuoret ja menestyvät yrittäjätoivot panevat parastaan selviytyäkseen kovenevassa kilpailussa. Mikäpä on selviytyessä; Viro on kuuleman mukaan alkavalle yrittäjälle melko ystävällinen paikka.
Talsinkia – yhdistettyä Helsinkiä ja Tallinnaa – ja niitä yhdistävää tunnelia odotellessa ei voi muuta kuin todeta, että ainoa näitä kaupunkeja suuresti erottava asia tosiaan on Suomenlahti. Se kun tuppaa olemaan tuulinen, suorastaan myrskyinen, tähän aikaan vuodesta. Niin että tabletti – se pieni ja valkoinen – mukaan, kun lähtee eteläistä Talsinkia valloittamaan.
