- Miksi Jeppe juo? Tätä asiaa on kautta aikain kysytty Suomessakin. Jeppe-nimi kyseiseen sloganiin tullee tanskalaisen Ludvig Holbergin (1684 - 1754) kirjoittamasta klassikkonäytelmästä Jeppe Niilonpoika.
Happotesti-teoksessa - kirjoittaja Kalle Lähde on kannen tietojen mukaan raitis alkoholisti - kuvataan sitä, kuinka paljon ihmisen elimistö kestää romahtamatta tauotonta kaljan kittaamista, viiniä, viskiä, konjakkia, rommia, shotteja, coctaileja ja jägermaistereita eli toisin sanoen yhtämittaista ja jatkuvaa juopottelua ja krapulan hoitoon tarkoitettuja ryyppyjä, katkolla käymisen kuivettavaa kokemusta ja taas uutta repsahtamista. Työpaikka on mennyt, vaimon tiliä kevennetään entisen massin loppuessa ja vaimon hiljainen hyväksyntä, vaikkakin nurinoineen, sallii kaiken vain jatkuvan tai pahenevan entisestään. Lapsia tässä kuviossa ei ole, onneksi.
Jos pääsee ohitse ja ylitse juopottelusta aiheutuvan eriteosaston, jota sitäkin teos tarjoilee runsain kauhallisin, voi tutustua juovan henkilön itsepetosten ja samalla itseinhon valtavaan kirjoon ja määrään. Juomisen syy on aina jossain muualla, toisessa ihmisessä, perheessä, työpaikassa tai sen puutteessa, lapsuuskokemuksissa, terveydenhuollossa ja niin edelleen. Kun peiliin vilkaisee, kirjan päähenkilön käsityksen mukaan sieltä kurkistaa väärinymmärretty saksalaisen sukellusveneen päällikkö, muiden mielestä jotain ihan muuta. – Kyllä vaari syitä löytää…, sanoo vanha kansa ja tietää. Omasta niskasta ottamisen vaikeudesta teoksessa puhutaan, kouriintuntuvasti ja raadollisesti. Eikä loppua näy…