Korkattiinpa Kansallisteatterin syksyn 2015 tarjontaa jo vähän ennakkoon ja käytiin Willensaunassa katsastamassa Pasi Lampelan kirjoittama ihmissuhdedraama Nyt kun olet minun. Näytelmän kantaesitys on keskiviikkona 2.9.2015.
Keskiössä on pariskunta, armeijan palveluksessa oleva mies Mara ja opettajana työtä tekevä vaimo Marjo, joilla on kaksi lasta. Elämä on mennyt työn ja perheen kanssa uurastaessa päivästä ja vuodesta toiseen. Marjolla on hyvä ystävä, sinkkunainen Virve, joka väittää ystäväänsä harmaaksi sorsaksi, tämä kun on muuttunut hänen mielestään lähes näkymättömäksi. Marjo tunnustaa Virvelle olevansa elämässään kaiken aikaa ahdistunut, ikään kuin hän ei oikein pystyisi hengittämään.
Kesämökillä kaikki muuttuu, kun perheen mies lähtee pois, ja mökille eksyy tuntematon mies, Tuomas. Nainen päättää uskaltaa tarttua sellaiseen elämään, josta hän kokee luopuneensa miehen ja lasten hyväksi ajatellessaan avioliitossaan vain heidän etuaan ja hyvinvointiaan. Seuraa kaoottisia tilanteita, joissa Marjo yrittää eri tavoin murtautua ulos ennen kaikkea hänen itsensä itselleen asettamista odotuksista suhteessa perhe-elämään. Joudutaan käsittelemään myös sitä ikiaikaista totuutta, että toista ihmistä ei voi omistaa, vaikka kuinka haluaisi. Miten pitäisi toimia, että pystyisi toteuttamaan omat tarpeensa elämässään niin, että sallisi muidenkin toteuttaa omiaan?
Marjona on Sari Puumalainen, joka tekee upean roolin tässä tunteita raastavassa draamassa, ja Esa-Matti Long Marana, hänen aviomiehenään, joka yrittää silmin nähden ymmärtää vaimonsa äkillistä muutosta säyseästä opettajasta täysin tunteidensa vallassa olevaksi vieraaksi ihmiseksi. Long tarjoaa jämäkän ja rohkean vastarakenteen Puumalaisen näyttelijäntyölle. Timo Tuominen kuvaa kehonkielellään erinomaisesti epävarmuuden, epäonnistumisen ja pelon vaivaamaa Tuomasta ja Katariina Kaitueen Virve, kyyninen ja kokemustensa kovettama sinkkunainen, kykenee menetyksistään huolimatta olemaan se ihminen, joka ei hylkää ystävää hädässä. Katsojalle välittyy kokemus, että tässä näytelmässä näyttelijöiden keskeiset kemiat tukevat täysin toisiaan.
Näytelmä on triangelidraama, jossa tuoreella tavalla lähestytään tätä elämässä tuttua aihetta. Teatterista lähtiessä on taas sellainen olo, että tätä vartenhan teatteria tehdään, katsojille kuvastimeksi peilata oman elämänsä sekä vahvoja että huteria rakenteita. Lavastus, valot, puvustus ja äänet tukevat eleettömästi mutta olennaisesti näytelmän kokonaisuutta.