Espoo Cinéssä nähtiin Stig Björkmanin ohjaama kiinnostava dokumenttielokuva: Ingrid Bergman: omin sanoin (Jag är Ingrid). Tämä Ruotsin lahja maailmalle täytti tänä vuonna 100 vuotta ja on kaikissa elokuvissaan edelleen hehkeimmillään, iäkkäänäkin. Ingrid Bergmania juhlitaan myös YLE Teemalla ja YLE Femillä, joissa Bergmanin elokuvia esitetään sunnuntai-iltaisin 23.8. – 27.9.2015 välisen ajan.
Kukapa ei muistaisi Ilsa Lundin (Ingrid Bergman) surullistakin surullisempia kasvoja elokuvassa Casablanca hänen saapuessaan hotelliin ja tavatessaan entisen rakastettunsa Rick Blainen (Humphrey Bogart) muusikko Samin (Dooley Wilson) soittaessa taustalla As Time Goes By -sävelmää. Elokuva on vuodelta 1942 eli Bergmanin ensimmäisten elokuvien joukossa ja edelleen kuumaa kamaa sarjassamme Elämää suuremmat elokuvat. Casablancan traagista romantiikkaa tihkuvan elokuvan voi nähdä sunnuntaina 30.8.2015 klo 18 Teemalla ja vollottaa kylpypyyhkeen tai pussilakanan märäksi jälleen kerran. YLEn tietojen mukaan tämä elokuva onkin Bergman-sarjan ainoa, jota ei nähdä myöhemmin Areenassa.
Bergmanin (1915 – 1982) elämänkulku hakee vertaistaan; uusi maa, uusi leffa, uusi perhe, uusi elämä –periaatteella. Yksinäinen lapsuus, ensin äidin kuolema, sitten ihaillun isän, joka kuvasi lastaan filmille ahkerasti, vaikuttivat dokumentin mukaan näyttelijän intohimoiseen suhteeseen elokuvaan. Toisaalta dokumentissa haastatellut Bergmanin lapset kertovat, että heidän äitinsä oli hauska ja sydämellinen ihminen, jota lapset kuitenkin näkivät vain isoimmissa peijaisissa. Tällä kun oli aina sellainen vauhti päällä, että sai juosta pysyäkseen perässä. Onneksi oli tytillä täpäkkää, jolla hankkia laatuisia lastenhoitajia ja viihtyisiä koteja. Silti dokumentista jää erityisesti mieleen vanhimman, nyt jo iäkkään tyttären surulliset kommentit, joissa hän vieläkin ihmettelee, miksi äiti ei viihtynyt lastensa kanssa, miksi hänellä oli aina kiire kotoa toreille ja turuille maailmaa valloittamaan.