Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, / jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on, / vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Ma tunnen sun vaaras ja vuoristovyös / ja kaskien sauhut ja uinuvat yös
ja synkkäin metsies aarniopuut / ja siintävät salmes ja vuonojes suut.
Siell' usein matkani määrätöin / läpi metsien kulki ja näreikköin.
Minä seisoin vaaroilla paljain päin, / missä Karjalan kauniin eessäin näin.
sanat: Valter Juva
