Vaikka on tullut sanotuksi, että elämäkerrat eivät ole kirjatimpurin ominta aluetta, se ei tietenkään koske taiteilijoita. Nyt otettiin mullan raatelemiin känsäisiin kouriin Lasse Erolan kirjoittama Olavi Virta ja hänen maailmansa kirja ja kuvateos. Niin on hyvin tehty, kronologisesti etenevä kirja hyvin valittuine kuvineen, että eipä tahdo sitä malttaa käsistään päästää. Sisällyksen kronologiasta sen verran, että teos on jaettu neljään osaan: varhaiset, luovat, kultaiset ja raskaat vuodet, sen lisäksi lopun filmografia, eli Olavi Virran elokuvat ja lähteet ja diskografia. Varsinkin viimemainitusta käy selville, miten mittavan laulajan tuotannon Virta jätti meidän onneksemme.
Olavi Virta syntyi Riuttalan torpan saunassa Sysmän Särkilahden kylässä 27.2.1915. Virran isä, jo omalta isältään arvostetun ammatin perinyt suutari ja työväen aktiivi, joutui sisällissodan loputtua Hennalan vankileirille eikä sieltä päästyään tullut enää entiselleen. Asuttiin Helsingissä ja Lahdessa ja lopulta äiti muutti Helsinkiin poikansa kanssa. Virta ei mielellään muistellut lapsuuttaan juopottelevan isän ja myöhemmin ankaran äidin kanssa, mutta se leimasi kyllä hänen koko loppuelämäänsä.
Lahjakkuutensa ja monta kertaa onnekkuudenkin ansiosta Virta loi hyvät musiikkiin ja näyttelemiseen liittyvät verkostot ja sotien aikana hän alkoi tulla tunnetuksi rintaman viihdytysjoukkojen ja asemiesiltojen myötä. Muita sota-ajan esiin nostamia taitelijoita olivat Tapio Rautavaara, Toivo Kärki, Reino Helismaa, Henry Theel ja Esa Pakarinen. Virta sävelsi ja sanoitti myös itse, esimerkiksi Yö kerran unhoa annoit ja Sä et kyyneltä nää –kappaleiden sanoitus ja sävellys ovat hänen käsialaansa ja Kun ilta ehtii –kappaleeseen hän on tehnyt sanat.
Rahaa tuli ja etenkin meni ja rankka laulajan elämä vaati veronsa. Vaimo muutti lasten kanssa Ruotsiin ja useat tuttavatkin hylkäsivät. Lopulta Virta oli puilla paljailla. Erolan mukaan Virta totesikin useaan kertaan velkojiaan tarkoittaen, että ”kaiken ne voivat minulta viedä, mutta ääntäni eivät”. Laulajan poikkeuksellisesta lahjakkuudesta kertoo sekin, että vielä vuonna 1965 tehty äänitys levytysstudiolla onnistui ensimmäisellä otolla, se oli puhtaasti laulettu ja täydellinen, vaikka Virta oli silloin jo vakavasti sairas.
Hulda Simula, 73-vuotias entinen saunottaja, alkoi huolehtia Virrasta, kun hän huomasi, että tämä tarvitsi apua eivätkä muut hänestä välittäneet. Lopulta laulaja muutti Simulan luokse asumaan ja asui siellä viimeiset elinvuotensa.
Virta kuoli 14. heinäkuuta 1972 Tampereen Pispalassa hyväntekijänsä Huldan kotona. Hän oli juuri aiemmin saanut kuulla, että hänelle on myönnetty valtion taiteilijaeläke ensimmäisenä Suomessa. Hän ehti nostaa sen yhden kerran.
