Näin laulaa lammaskatraan omistaja, pääsiäisen aikaan onnellinen ihminen. Ollapa lampola, sellainen kuin esimerkiksi Helsingin kaupungin Haltialan tilalla, jossa on lampaita, pässejä ja kevään korvalla myös karitsoita. Siellä järjestetään joulun alla joulukuvaelma ja kevään korvalla, pääsiäisen aikaan, voi mennä ihastelemaan syntyneitä karitsoita ja juttelemaan lampaille mukavia.
Kansanperinteessä lammasta käytetään kuvaamaan erilaisia kykyjä ja luonteenpiirteitä: Määkii kuin lammas. Älä ole noin lammas. Kasvata lapsestasi mieluummin yksi leijona kuin kaksi lammasta. Susi lampaan vaatteissa. Lauhkea kuin lammas. Tyhmä kuin pässi. Viedään kuin pässiä narussa. Rahaa on, vaikka lampaat söisi. Kun menee sutta pakoon, tulee lammas vastaan. No ei se ihan noin mennyt, mutta se olkoon kuitenkin toiveemme.
Musta lammas kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan suvun sanastoon, puhumattakaan politiikasta, joskin siellä tavallisempi taitaa olla hevonen. Lammas on päässyt ihan paistiksi asti Veikko Huovisen kirjaan Lampaansyöjät. Babe, urhea possu, pitää kurissa isoa lammaslaumaa elokuvassa. Dolly, skottilainen kloonattu lammas, on edelleen syvällä sydämissämme, joskaan ei hengissä. Illalla lampaita lasketaan useammassakin ruokakunnassa, jos ei uni ole tullakseen.
Lammas on viisas eläin, vaikka toisin usein väitetään. Se pysyy laumassa, koska ryhmässä on voimaa. Sillä on ryhmäidentiteetti ja se tekee juuri niin kuin johtajalammas, usein pässi, parhaiten tietää. Sen ei tarvitse ajatella itse, ja niin se säästää voimia tosi koitoksia, kuten ruokailua ja lepoa varten. Lammaspaimenenakin on tullut oltua, joten arvio perustuu vankkaan empiiriseen tutkimukseen.
Toisaalta; mitähän asiasta tuumaisivat Ari & Mona Riabacke, joiden kirjassa Päätöksen teko – uskalla tehdä toisin (Kirjatimpuri 8.2.2015) sanotaan, että Kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele erityisen paljon. Pitänee muistaa tämä ahdistava lausahdus myös näin vaalien alla.
Pääsiäispöytä-ähkyn lomassa muistetaan myös kansansadun viisaan lampaan sanat, kun sille tarjottiin taas lisää ruokaa, vaikka se oli jo ängennyt mahansa täyteen: ”Söisi suu, vetäisi vatsa, mut ei kestä heikot sääret!”
