Kun Fredrika Runebergin (1807 – 1879), J. L. Runeberin vaimon, kirjoittama romaani Fru Catharina Boije och hennes döttrar julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi, silloinen kääntäjä totesi: ”Rivien välistä saatamme lukea Juhana Ludviikki Runebergin sielua”. Voiko enää enemmän aliarvioida naiskirjailijan omaa kirjailijanlaatua ja lahjakkuutta!
Kyseinen romaani on ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani ja kertoo isonvihan ajoista. WSOY:n kustantaman 1900-luvun suomeksi julkaistun romaanin on suomentanut Tyyni Tuulio. Fredrika kirjoitti paljon muutakin, ja äimistellä täytyy, millä ihmeen ajalla! Hänellähän oli kontollaan kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli pienenä ja 14 vuotta halvaantuneena maannut ja sairas runoilijamies, jonka luona lappasi väkeä kuin hollituvassa niin, ettei vaimo tiennyt, mitä milloinkin kenellekin pöytään loihtisi. Kyllä kävi kyökissä kuhina, kun Fredrika pani toimeksi.
Tarina kertoo, että hän kerran kaapi leivänmurut ruokakomeron hyllyltä ja tekaisi, kuinka ollakaan rakkaalle Runskille, runoilijan viehättäville naisihailijoille ja muille sankoin joukoin paikalle tulleille kuulijoille niistä taikinan ja leipoi tötterötorttuja. Hän koristeli ne kaikella sillä, mitä sattui sillä hetkellä kaapista löytämään. Niistä tuli hyviä, ai että! Ei sitten onnistuta kotona leipomaan milloinkaan niin hyviä kuin ovat nämä Fredrikan reseptillä tehdyt Vaasan et Vaasan tai Fazerin, minkähän takia? Joskus on kaupoissa ja kahviloissa myytäviin leivoksiin huljahtanut hieman enemmänkin punssia, ja se varmaan tekee niistä niin maukkaita.
Fredrika kirjoitti historiallisten romaanien lisäksi sanomalehtikirjoituksia ja novelleja. Teckningar och drömmar, Sigrid Liljeholm, Min pennas saga, Brev till sonen Walter ovat hänen julkaistuja teoksiaan. Hän oli kiinnostunut naisasiasta ja hän pystyi myös kääntämään ulkomaista kirjallisuutta, koska hän osasi ruotsia, saksaa, ranskaa ja englantia. Suomen kieli sujui hieman heikommin, kun ei sitä kyökissä oppinut, mutta annetaan se hänelle anteeksi.
Runebergin patsas Suomi-neitoineen, Maamme-lauluineen, lakikirjoineen, kukkineen ja lokkipiikkeineen seisoo Helsingissä Esplanadin puiston keskellä ja sen on kiveen takonut yksi hänen pojistaan, kuvanveistäjä Walter.
Fredrikalla ei ole patsasta, mutta hänelläpä onkin Reseptikirja, joka on vieläkin käytössä. Näinä päivinä, jos eläisi, Fredrika olisi niin metsuriseksuaali ja julkimo, että oksat pois petäjästä; kirjailija, kääntäjä, syvällisen sivistyksen saanut ja menestyvä suurperheen äiti, gurmee-kokki, joka hallitsee niin riista- kuin kalaruuatkin, ja kaiken tämän lisäksi suuren yleisön suosiman julkkisrunoilijan ehtoisa ja vaatimaton emäntä.
Tähän loppuun on ihan pakko kirjoittaa Heikki Jutilan Punkkarirotta-kirjasta koululaisvitsi. Se kuuluu näin:
Opettaja oli antanut aineen kirjoittajille ohjeen välttää toistoa eli tautologiaa. Aineen aiheena oli kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg. Eräässä aineessa kirjoitettiin seuraavasti:"Kun Johan tuli 10-vuotiaaksi, Ludvig pantiin kouluun."
