niin mitäpä tuosta. Aina voi mennä ihailemaan keskustan jouluvaloja, jotka loistavat tämän ihanan hämärän aikaan kirkkaimmillaan. Jos ei jaksa raahautua keskustan hälinään, voi rauhoittua - ihan totta ja kesken kaiken jouluväännön! - lukemaan vanhan kansan joulurunoja. Niistä selviää, mikä joulussa oli ennen vanhaankin tärkeää, vaikkakaan ei tärkeintä. Se tärkeinhän tiedetään.
Tule tänne, Tuomas kulta
Tulepa tänne Tuomas kulta, tuopa joulu tullessas! Jouvu joulu, suavu kööri, pian tule peäsiäinen.
Kyll' on kystä aetassa, paljon pantuna varalle: sirkan rees, puarman jalaka, peepposen peräpakara,
sisiliskon silimäpuol ja sammakon sakarivarvas. - Kiuruvesi 1935
Joulu tulla jollottaa
Joulu tulla jollottaa oluttynnyri olalla, juustokakku kainalosa, kahavepannu kantapääsä. - Paavola 1937
Tapanina maistellaan naapurien olutta (mutta ei pilata lasten joulua!)
Tapani tallitrenki ruokkii Ruotuksen oritta. Isäntää mä ensin kiitän, joka pellon pehmeeks' kyntää,
pykänny talon tantereelle. Kun on suojan suosta tehnyt, pannut penkit pensahista. Emäntää mä sitten kiitän, kun on ohrist' oluen tehny, makuhäpän maltahista. - Urjala 1915
Vuoden viikkolasku
Viikko-ajanlasku: Kekristä seitsemä Jouluu, Joulusta kuusi Kynttelii, Kynttelist kolme Mattii, Matista neljä Maariaa, Maariasta neljä Jyrkii, Jyristä neljä Erkkii, Erkistä viis Juhanii, Juhanista viis Jaakkoo, Jaakosta viis Pärttylii, Pärttylistä viis Mikkelii, Mikkelistä viis Kekrii, ja taas Kekristä seitsemä Jouluu. - Säkkijärvi 1938 (www.sks.fi)
