Mökit nukkuu lumiset, / nukkuu hankitanteret. / Tuikkii taivaan tähtivyö – / pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää, / hanget kaikki kimmeltää, / yli vuoren, metsien / käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli. / Herra hänet lähetti / kanssa joululahjojen / luokse pienten lapsien.
Vakka häll´on kädessään / niin kuin kuin kulkis kylvämään / ja hän kyllä kylvääkin, / mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita, / eikä leikkikaluja, / niitä isä, äiti suo. / Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita, / kultaisia kuvia / Suomen lasten sydämiin, / mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan / vapiseepi yli maan niin kuin pikku tähtiä – / eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa / viel´on mitä kerrotaan: / kulkiess´sen enkelin / lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä. / Kysy sitä äidiltä! / Sitten siunaa itsesi, / nuku – saapuu enkeli.
Eino Leino
