Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa / illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa / syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan, / mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan, miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, / miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu, / päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, / pois kesän kukkaset syksy vie.
Elin jotain mitä meiltä unohtunut on, / minkä avullasi löytää mä voisin.
on kesä lyhyt niin kuin haave saavuttamaton / siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian, ennen kuin pimeään mä jään, / ei kai kaikki ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään / keinon, jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu...
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin, / nyt jo turhaan sä kysyt: minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän, kuin ennen rakastin, / mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa, / tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa,
ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa / ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu..
Syyslaulu, sävel Erna Tauro, sanat Tove Jansson, suom. sanat Esko Elstelä
