Mustat valkeat valheet on australialaisen Liane Moriartyn ( 1966 -) kuudes romaani, joka on ilmestynyt suomeksi tänä vuonna Helene Bützowin suomentamana. Romaani kertoo meren rannalla sijaitsevan Pirriween yhteisön koulusta, sen esikoululuokkalaisista ja etenkin esikoululaisten vanhemmista tavalla, joka ei jätä kylmäksi. Se kaikki, mitä kirjassa tapahtuu, voisi ihan yhtä hyvin tapahtua täällä meillä missä tahansa pienessä ja tiiviissä kylä- tai kaupunkiyhteisössä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ulkonäöltä ja arvioivat toisiaan esimerkiksi aseman, varallisuuden ja ulkonäön perusteella.
Pirriween koulussa on nollatoleranssi kiusaamisessa. Sitä tolkutetaan lapsille jo tutustumispäivän aamuna, ja kuinkas käykään. Joku pikkupoika on tehnyt jotain kiusaa tytölle, jonka äiti järjestää heti kohtauksen. Tämä pikku episodi on kuin alkusoittoa tulevalle aikuisten kutomalle kiusaamisen ja valheiden verkostolle, jossa pian pyristelevät lähes kaikki luokan perheet omine pienine tai suurine epärehellisyyksineen.
Pirriween koulu on pienoisyhteiskunta, jossa hallitaan yhteiskunnallisella asemalla, pelolla, suvaitsemattomuudella ja tietämättömyydellä. Mutta kuinka puhtaat ovat jauhot kenenkin pussissa? Pelkoa aiheuttaa ennen kaikkea omien, kaappiin piilotettujen luurankojen romahtaminen esiin kaikkien töllisteltäväksi, ja tämä vie kohtuuttomasti energiaa syvimpiä salaisuuksiaan piilottelevilta asukkailta.
Kaiken ohella juonena kulkee kolmen hyvin erilaisen ja eri yhteiskunnallisessa asemassa olevan naisen välinen ystävyys, joka kannattelee elämän vaikeissa ja joskus mahdottomissakin tilanteissa. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää, haluaa tämä romaani sanoa. - Ei ole kissaa karvoihin katsomista, sanoisi vanha kansa, joka hyvin tietää nämä asiat. Ja lisää, että: - Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
