"Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta" on vanha, tuttu sanonta. Ranskalaisen kirjailijan ja filosofin Frédéric Grosin kirja Kävelyn filosofiaa, suom. Aki Räsänen, kertoo pienistä ja vähän isommistakin matkoista, jotka tehdään jalkapatikassa ja omaa oloa kuulostellen.
Grosin mielestä kävelyä ei missään tapauksessa sovi sekoittaa urheiluun, koska ”jalan paneminen toisen eteen on lasten leikkiä”. Jo Nietzsche aikoinaan oli sitä mieltä, että ”antakaa arvoa vain sellaisille ajatuksille, jotka ovat syntyneet kuljeskellessanne vapaasti ulkosalla”.
Gros korostaa, että kävelemisessä tärkeää on oikeanlainen hitaus, koska ajan venyttäminen syventää tilaa. Kolmisin tai neljän ryhmissä kävely vielä menettelee, mutta neljä tai enemmän on jo saattue, jolla on omat sääntönsä, jotka rikkovat kävelyn harmonian. Hiljaisuus ja voimien palautuminen, pako uutisista, irtautuminen, lähteminen ja entisen jättäminen, puhdistautuminen ja lopulta silkka olemassaolon ilo, onni ja mielenrauha palkitsevat kävelijän, joka uskaltautuu hitaalle askellukselle ja lyhyille tai pitkille kävelyille vaikkapa vain kotitienoilla, puistossa ja lähimetsissä.
"Käveleminen on puhtaaksi hiottua, painolastista luopunutta elämää, joka on vapautunut yhteiskunnallisista suhteista ja puhdistunut naamioista ja kaikesta joutavasta."
