Tunturien kertomaa

Samuli Paulaharjun (14.4.1875–6.2.1944) vuodelta 1934 alun perin oleva, lappilaiseen mystiikkaan ja tarukulttuuriin liittyvä teos Tunturien yöpuolta kuuluu kirjahyllyn klassikoihin. Kuvitettuna Urpo Huhtasen (6.8.1935–1.2.2011) kuvin teos ilmestyi vuonna 1977.

Luopuneet

Elina Annolan (s. 1985) teos Luopuneet kertoo kahdesta naisesta, Anniinasta ja Vienosta, ja heidän elämänvaiheistaan. Anniinan tarinaa eletään 2010-luvulla Helsingissä, kun Vienon elämän kulku sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan, 1950–1960 -luvuille.

Anniina on muuttanut kumppaninsa ja tämän tyttären vuoksi Helsinkiin ja he ovat löytäneet unelmiensa asunnon keskustasta. Kaipuu ystävien luokse ja turvalliseen entiseen vaivaa eivätkä uuden asunnon tuomat ongelmat helpota asiaa. Omaa kotia yritetään kuitenkin rakentaa.

Vakaasta taustastaan huolimatta Vienon elämän unelmat koulutuksesta ja omasta ammatista ovat jääneet haaveiksi aviomiehen menetettyä terveytensä ja pienen tyttären syntymän jälkeen. Sinnikkäästi Vieno yrittää pitää kulissia pystyssä ja kantaa vastuunsa päätöksistään.

Annolan kirjalleen antama nimi pakottaa lukijankin miettimään luopumisen merkitystä. Mistä kaikista tärkeistä asioista päähenkilöt ovat joutuneet luopumaan nykyisen elämän ja sen haasteiden vuoksi ja miten se on heihin vaikuttanut? Onko se, mikä on tullut entisen tilalle, ollut kuitenkin niin merkittävää, että menetys on ollut sen arvoista? Miten elää elämäänsä täydesti näistä odottamattomista muutoksista huolimatta?

Elina Annola on aiemmin julkaissut romaanit Kunnes kukkivat puut ja Kaikki lokakuun taivaat.

 

Painavaa asiaa pettymyksestä

Takaiskuista tasapainoon – miten kääntää pettymys voimavaraksi on Kirsi Hiilamon kiinnostava ja selkeäsanainen tietoteos ihmiselämän erilaisista pettymyksistä ja ennen kaikkea niistä kuiville pääsemisestä. 

Hiilamon kirja lähtee kehomuistista ja jo menneiden sukupolvien perinnöstä. Aiheina ovat ihmiselämän suuret pettymykset; pettymys parisuhteessa, lapsettomuus, pettymys ystävyydessä, opiskelu- ja työelämässä ja pettymys koko elämään ja uskoon. Myös pettymyksen tunteiden tiedostaminen ja niiden käsittely tulee huomioiduksi, samoin kuin se, miten ihminen voisi päästä eteenpäin elämässä siitä huolimatta, että hankaluuksia tuntuu olevan enemmän kuin on voimavaroja vastoinkäymisten selättämiseen.

Hiilamo toteaa vielä loppusanoissaan: ”Jotkin suuret pettymykset eivät ole ohitettavissa eivätkä käsiteltävissä niin, että ne koskaan jäisivät taakse. Joistain pettymyksistä tulee pysyvä osa elämää ja omaa identiteettiä. Tasapainoa voi olla myös se, että suostuu elämään sellaista elämää, jota ei olisi halunnut elää, ja että pystyy tekemään tässä elämässä valintoja, toimimaan ja tuntemaan monenlaisia tunteita.”

Tarkkailua

Maisku Myllymäen (s. 1982) yhdenpäivänromaani kuvaa minä-kertojan äänellä naista, Maiaa, joka työskentelee taidemuseossa valvojana. Museon patsasnäyttely on avoinna viimeistä päivää ennen sen sulkemista. Valvojien on vaihdettava tunnin välein taidemuseon saleja, jotta tarkkaavaisuus ei herpaannu. On pidettävä huolta, että näytteillä oleville taideteoksille ei pääse tapahtumaan mitään vahingossa tai tarkoituksella eikä niitä kukaan pääse millään tavalla tuhoamaan.

Maia on taidehistoriaa opiskelleena omaa koulutustaan alemmassa työtehtävässä, ja tarkkailee kriittisin silmin myös taidemuseon monin eri motiivein paikalle tullutta yleisöä ja itseäänkin suhteessa kokemaansa taiteeseen.

 Yksityiselämässään naisella on ongelma; hän ei kykene nukahtamaan ilman, että joku nukkuu hänen vieressään. Valvomisen kysymykset ulottuvat siis yksityiselämäänkin. Maia on tavannut myös mukavan miehen, Peterin, ja he ovat aloittaneet seurustelun. Naisella on kuitenkin koko ajan voimistuva tunne ja epäilys miehen uskottomuudesta häntä kohtaan.

Kuka valvoo ja ketä? Mikä kertomuksessa pysyy tarinan realiteettien sisäpuolella, mikä on naisen kuvitelmia? Kirjan lopussa Myllymäki kiepauttaa arvelut naisen kokemusmaailmasta toiseen asentoon niin, että lukija joutuu pohtimaan omaa juonen etenemisen logiikkaansa alusta lähtien uudelleen.

Myllymäen edellisestä romaanista Holly on ollut aiemmin puhetta syyskuun 8. päivänä vuonna 2023.

Paljon puhetta, vähän villoja

Tulipa mieleen wanhan kansan sanonta ’Paljon puhetta, vähän villoja’, kun luettiin Laura Niemen kirjaa Työelämän tyhjänpuhujat – jargonin kupla ja miten se puhkaistaan.

Kirjassaan Niemi puhuu jargonista, joka saa jalansijaa viestinnässä, koska ei aina esimerkiksi kehdata tunnustaa, että nyt puhe menee yli hilseen. Kyse on siis tyhjästä puheesta; puhutaan kyllä, mutta sanat eivät kerro selkeästi sitä, mitä niillä pitäisi ilmaista, vaan saattavat hämärtää asiaa entisestään.

Niemi tuo esiin muiden muassa mutkikkaat lauserakenteet, koristeelliset tittelit, turhan englannin kielen käytön tai numeroilla kikkailun. Esimerkkinä hän mainitsee tyhjän puheen tahallisuuden joissakin tilanteissa; työpaikan irtisanomistilanteessa ”työtehtäviä saatetaan päätökseen”. Voidaan puhua myös ”tuottavuusohjelmasta” tai ”kustannusrakenteen tervehdyttämisestä”. Kirjoittajan mukaan uudet sanat sinänsä voivat toimiakin, mutta kyseisillä termeillä ei kuitenkaan ratkaista työyhteisön ongelmia tai suhtautumista työntekijöihin piilottautumalla sanojen taakse.

Miten tästä jargonista sitten päästäisiin eroon? Niemen tarjoamia ohjeita ovat esimerkiksi seuraavat; ”opettele kirjoittamaan” ja ”usko kielen asiantuntijoihin”. Silloin saatettaisiin välttää jopa “asiakasrajapintojen törmääminen jalkauttamalla käyttäjärajapintaan”, ja saada selkeä ja ymmärrettävä kieli työyhteisön voimavaraksi.

Rauhallista uutta vuotta!

Mitä ei voi silmin vajain / nähdä, siitä unta nähkää.

Aina uuden aamun eteen / luojankämmen tuutii tähkää.

Aina sataa tulvaveteen / lastut arkinrakentajain.

Lienet eläin taikka puu, - / kaikin soluin, sydämin

usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu!

  Tuhat kertaa tuhat vuotta / mitään ei voi tehdä suotta.

             Lauri Viita ( 1916–1965): Betonimylläri (1947), katkelma runosta Luominen

Pienen linnun elämää

Pikkuli-hahmon luoja Metsämarja Aittokoski ja Pikkuli-pedagogiikan kehittäjät Jennifer Loiske ja Sanna Mattila ovat kirjoittaneet yhdessä Pieni lintu, suuret tunteet – Pikkulin tunnetaito-oppaan. Kirja pohjautuu Pikkuli-kirjoihin ja Pikkuli-animaatiosarjaan. Tähän monipuoliseen lasten maailmaan voi tutustua lähemmin osoitteessa www.pikkuli.fi.

Ennen kuin kahvi jäähtyy

On kuultu, että ihmisiltä on saatettu kysyä elämän loppuvaiheessa, mitä he eniten katuvat elämässä, ja saatu vastaukseksi usein samansuuntaisia mietteitä. Toshikazu Kawaguchin esikoisromaanissa Ennen kuin kahvi jäähtyy (Coffee ga samenai uchini, 2015) elävät henkilöt saavat mahdollisuuden palata menneisyyteen korjaamaan jonkin tekemänsä, nyt kaduttavan asian jo menetetyksi ajatellun läheisen ihmisen kanssa.

Syrjäisellä kadulla sijaitsevan kellarikerroksen oudossa, ikkunattomassa ja pienessä kahvilassa sellainen on mahdollista, mutta asiaa vaikeuttavat monenlaiset säännöt. Aikaa menneisyyteen palaamiseen annetaan vain sen verran, mikä menee, ennen kuin kahvi kuppilan tarjoamassa annoksessa ehtii jäähtyä.

Neljän erilaisen tarinan muodostama kokonaisuus on hellyttävä hyvän mielen teos. Kirja sopii lahjakirjaksikin ja erityisen hyvin joulun seudun lukukokemukseksi, niin jokaista ihmistä koskettavia ovat sen inhimilliset toiveet saada jokin asia muutetuksi siitä, mitä tuli joskus aiemmin tehtyä. Kawaguchin kirjan on suomentanut Markus Juslin.

Tuntematon sotilas

Väinö Linnan (1920–1992) romaanin Tuntematon sotilas julkaisemisesta vuonna 1954 on tänä vuonna kulunut 70 vuotta. YLEllä - Teemalla 5.12. klo 17 alkaen ja YLE Areenassa - teos on kuunneltavissa kokonaan luettuna ja katseltavissa 6.12. itsenäisyyspäivänä Edvin Laineen (1905–1989) ohjaamana elokuvana.

Symbolien joulu

Liisa Väisäsen tietoteos Symbolien joulu alkaa lapsuuden muistosta, kun oman kodin kirjahyllystä otettiin esiin kirja nimeltä Kodin joulu. Siitä Väisänen lapsena tiesi, että nyt alkoi joulun odottaminen.

Symbolien joulu -kirjassa tutustutaan erilaisiin joulun perinteisiin, ja liikkeelle lähdetään adventista, odotuksen ajan saapumisesta. Tarkastelluiksi tulee kaikkiaan kaksikymmentä viisi tuttua jouluperinnettä niiden historiasta lähtien.

Mutta mitä kärpässieni tekee tässä joukossa? Sekin selviää monen muun asian mukana tästä kirjasta, jota voi lukea joulua odotellessa vaikka yhden, hyvin tiivistetyn luvun kerrallaan. 

Emmassa tapahtuu

Kokeileva konkretistmi -näyttely 06.03.2024 - 02.03.2025, Tschabalala Self: Samasta korttelista -näyttely 08.05.2024 - 04.05.2025, Espoon Modernin taiteen museo

Delaunay Sonia (1885-1979), X-Diagonaali

Blomstedt Juhana (1937–2010), Babylon, 1988

Tschabalala Self (1990–), Rakastavaiset kerrostalon ikkunassa, 2024

Tschabalala Self (1990–), Isovarvas, 2019