Paljon puhetta, vähän villoja

Tulipa mieleen wanhan kansan sanonta ’Paljon puhetta, vähän villoja’, kun luettiin Laura Niemen kirjaa Työelämän tyhjänpuhujat – jargonin kupla ja miten se puhkaistaan.

Kirjassaan Niemi puhuu jargonista, joka saa jalansijaa viestinnässä, koska ei aina esimerkiksi kehdata tunnustaa, että nyt puhe menee yli hilseen. Kyse on siis tyhjästä puheesta; puhutaan kyllä, mutta sanat eivät kerro selkeästi sitä, mitä niillä pitäisi ilmaista, vaan saattavat hämärtää asiaa entisestään.

Niemi tuo esiin muiden muassa mutkikkaat lauserakenteet, koristeelliset tittelit, turhan englannin kielen käytön tai numeroilla kikkailun. Esimerkkinä hän mainitsee tyhjän puheen tahallisuuden joissakin tilanteissa; työpaikan irtisanomistilanteessa ”työtehtäviä saatetaan päätökseen”. Voidaan puhua myös ”tuottavuusohjelmasta” tai ”kustannusrakenteen tervehdyttämisestä”. Kirjoittajan mukaan uudet sanat sinänsä voivat toimiakin, mutta kyseisillä termeillä ei kuitenkaan ratkaista työyhteisön ongelmia tai suhtautumista työntekijöihin piilottautumalla sanojen taakse.

Miten tästä jargonista sitten päästäisiin eroon? Niemen tarjoamia ohjeita ovat esimerkiksi seuraavat; ”opettele kirjoittamaan” ja ”usko kielen asiantuntijoihin”. Silloin saatettaisiin välttää jopa “asiakasrajapintojen törmääminen jalkauttamalla käyttäjärajapintaan”, ja saada selkeä ja ymmärrettävä kieli työyhteisön voimavaraksi.