Lumi-Pyryn lähtölaulu

Lumi-Pyryn tervetulolaulu Kirjatimpurissa tammikuun 18. päivänä vuonna 2018:

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
mistä tulitte te tänne?
- Vuoristosta Kiinan maan
ja ollaan ystävänne
vaikk' onkin rintamme lunta vaan.

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
miksi silmänne on mustat?
- Silmämeikit levis niin,
lähteissä kun kisailtiin,
nyt täytyy pestä liiat pois.

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
lähdettekö joskus maasta tästä?
- Kevätajan leuto sää,
kun saapuu etelästä,
se estää meitä varmaan lähtemästä!

Uusi tulkinta 21.10.2024: Syksyajan kolkko sää, kun saapuu etelästä, se meidät häätää Ähtärästä!

Alkuperäinen sanoitus ja sävellys Martti Hela: Pyry, pyry, pyry, hei!

kuva: Kirjatimpuri

Lehmä synnyttää yöllä

Innolla tartuttiin Pajtim Statovcin (s. 1990) uusimpaan romaaniin Lehmä synnyttää yöllä. Kirjailijan aiemmat teokset Kissani Jugoslavia, Tiranan sydän ja Bolla kun jokainen olivat laillaan lukuelämyksiä.

Teoksen kertoja, yhdeksänvuotias Kujtim matkustaa vuonna 1996 perheen entiselle kotiseudulle Kosovoon, josta vanhemmat ovat lähteneet pakomatkalle sodan syttyessä. Mukana matkalla on myös kertojan neljä sisarusta, äiti ja isä, joka lähtee omille matkoilleen heti perheen perille saatuaan. Kosovossa odottavat sukulaiset ja isovanhemmat, joista poika on kuullut tarinoita jo etukäteen. Ennen kaikkea siellä on lehmä, jonka näkemistä Kujtim on kovasti odottanut.

Romaanin toinen taso liikkuu ajassa, jossa kertoja on kasvanut aikuiseksi, elää itsenäisesti omassa asunnossaan ja kokee olevansa henkisesti uuvuksissa. Kun kirjoitustyö ei ota sujuakseen, hän lähtee äitinsä seuraksi jälleen matkalle Kosovoon. Isä ei ole enää elossa.

Kipuillessaan kirjoittamisen kanssa kertoja saa äitinsä puheista aiheen, joka alkaakin tuntua kiinnostavalta; kirje kuolleelle isälle. Siitä tulee kertomuksen kolmas taso, jossa liikutaan uusissa syvissä vesissä kertojan analysoidessa suhdettaan isänsä ja itsensä välillä.

Statovcilla on kyky nähdä kirkkaasti syntyperäisten juuriensa ja nykyisen kotimaansa sekä vahvuuksia että edelleen voimassa olevia kipukohtia ja tuoda ne lukijan eteen ajatuksella; katso rehellisesti itseäsi. Jos uskallat.

Kynällä raivattu reitti

Anne Helttusen ja Annamari Sauren laaja teos Kynällä raivattu reitti – Suomalaisia kirjailijanaisia kuvailee kolmenkymmenen viiden suomalaisen kirjailijanaisen elämää noin kolmensadan vuoden - 1600-luvulta 1900-luvun puoliväliin - ajalta.

Lukijoille tuttuja kirjailijoita ovat Minna Canth, Hella Wuolijoki, Saima Harmaja, Helvi Juvonen, mutta keitä mahtoivatkaan olla Regina von Birchenbaum, Elsa Soini tai Helga Nuorpuu tai moni muu tuntemattomaksi jäänyt kirjoittava nainen?

Helttusen ja Sauren teos kuvaa kiinnostavasti sitä, miten kaikki edellä mainitut ja monet muut kirjoittamisesta innostuneet naiset ovat, usein suurista vaikeuksista huolimatta, raivanneet tietä ja luoneet oman mielipiteen tuomisen edellytyksiä myöhempien sukupolvien kirjoittaville naisille. Henkilöiden taustalla näyttää olleen merkittävä vaikutus siihen, onko jo lapsuudesta alkaen päässyt saamaan opetusta ja käyttämään luovia kykyjään tällä alueella.

Neuwoia Hywän Elämän

Aikamatka hyvään elämään – Parhaat neuvot sadan vuoden takaa on Seija Aunilan ja Jukka-Pekka Heiskasen kokoama humoristinen teos 1900-luvun alun mahdollisuuksista päästä hyvälle elämänpolulle vähän jokaisella elämän alalla.

Tätä varten kirjoittajat ovat tutkineet sata vuotta sitten ilmestyneitä elämisen taidon oppaita, joita näyttää löytyneen melko runsaasti ajankohtaa ajatellen. Yksi niistä on tuntemattoman kirjoittajan teos Konsti elää kauwwan eli Tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojjennus-nuoria terweyden Warjelemisexi ja saada elää isohon ikähän, vuodelta 1789.

Elämisen taitoa opetetaan monissa asioissa, esimerkiksi oman paikkansa ja tilansa ymmärtämisessä, kumppanin valinnassa ja itsestä huolen pitämisestä. Näillä ohjeilla onnen pitäisi olla jo nurkan takana odottamassa!

Eläinten päivä 4.10.

Eläinten päivä, kansainvälinen vuosipäivä 4.10. Eläinten viikko, 4.–10.10.

Tainnutuskehto on Elli Valtosen esikoisromaani, joka fiktion keinoin välittää osin rankkaa mutta tärkeää ja tarpeellista asiaa sekä ihmisten että eläinten ymmärtämisestä ja inhimillisestä kohtelusta.

Humanisti Iiris haluaa vaihtaa alaa lukion opettajan työstä ja pyrkii opiskelemaan eläinlääkäriksi. Samaan opinahjoon pääsee myös hänen serkkunsa Janna. He lyöttäytyvät yhteiseen seuraan Elvin ja Santerin kanssa. Nelikko käy koulutuksen kestäessä yhdessä ja yksikseen läpi niitä asioita ja tunnetiloja, jotka liittyvät ihmisen suhteeseen erilaisiin eläimiin; lemmikkeihin, tuotantoeläimiin ja villieläimiin. Samalla nousevat esiin myös kunkin lapsuuden perheiden todellisuudet ja niihin liittyvät kuviot.

Nelikosta Elvi omaa käytännön kokemusta tuotantoeläimistä; hän on kotoisin maatilalta. Iiris, Janna ja Santeri joutuvat tekemisiin heille uuden todellisuuden kanssa; sika- ja nautatiloille, konkreettisiin opetusharjoittelun toimiin eläinten kanssa, sairaiden eläinten hoitoon ja lopettamiseen, eri eläinlajien teurastamoille ja klinikoille ja myös yksityiskoteihin, joista on tehty ilmoitus.

Tästä toipumiseen menee aikaa, ja Iiris miettii Santerin ja Jannan kanssa useaan otteeseen sitä, voiko työhön koskaan tottua sen aiheuttamien vahvojen tunnereaktioiden vuoksi.

”Tätähän minä olen harjoitellut: ajattele vain vähän, anna haikeuden tulla mutta älä surun, kurkkuun saa nousta mutta ei silmiin. Jos nousee silmiin, niin sitten nuolaise ja ajattele merta, johon kaikki virtaa. Ja jos tulee suru, älä anna sen yhdistyä muihin suruihin, pidä filmin jokainen ruutu omassa taskussaan.”

Syysretkeilyä - ja muulloinkin

Ei löydy yhtään syytä nyt, etteikö pitäisi pukea rönttähousut jalkaan ja lähteä ulos kauniina syksyisenä päivänä. Siihen on tarjolla upouusi opaskin, Helsingin seudun retkeilyopas – 50 päiväretkeä pääkaupunkiseudun poluilla. Kirjan ovat kirjoittaneet vapaa-ajan lisäksi työkseenkin luonnossa liikkuvat Mira Lainiola, Mikko Lamminpää ja Tommi Sirviö.

Kirjan esittelemien päiväretkien pituudet liikkuvat välillä kolme – kaksikymmentä kilometriä. Retkiä voi tarpeen mukaan myös lyhentää tai pidentää ja niille ja niiltä pois pääsee julkisten yhteyksien avulla, mikä on kerrassaan plussaa ilmastonkin kannalta.

Reittejä löytyy Helsingin, Espoo-Kirkkonummen, Vantaa-Sipoon, Tuusula-Järvenpään sekä Nurmijärvi-Hyvinkään alueilta. Nuuksion reitit ovat oman otsikkonsa alla. Reitit on luokiteltu vaativuuden mukaan: helppo-keskivaikea-vaikea. Muitakin ohjeita retkeilyyn opas tarjoaa, ja kirjan reittikartat voi tallentaa omaan puhelimeen. Voiko retkeily olla tämän helpompaa, nyt sitten vain pitäisi päästä liikkeelle!

Toisto

”Se minkä haluat unohtaa palaa luoksesi, vainoaa sinua niin elävästi että tuntuu kuin kokisit sen uudestaan, ja tunteesi ovat yhtä pakahduttavia ja hallitsemattomia kuin ne alkuperäisetkin, niin että luulet menehtyväsi niiden alle, ja siksi yrität vastustella paluuta, haraat sitä vastaan, mutta et pysty estämään sitä etkä suojautumaan kivulta joka sitä seuraa, ja siksi sinun on elettävä se uudestaan.”

Vanha nainen on viettänyt marraskuun lopulla jo viikon tutulla pienellä mökillä metsän keskellä ja omissa oloissaan koiransa kanssa. Lähtöä edeltävänä yönä hän nukkuu huonosti ja näkee silloin nuoruudestaan kummallisen unen, joka jää vaivaamaan häntä. Myöhemmin kotonaan nainen joutuu silmäkkäin melkein viisikymmentä vuotta aiemmin tapahtuneiden, läheisiä perhesuhteita käsittelevien asioiden kanssa, jotka hän oli jo ajatellut unohtaneensa.

Vigdis Hjorthin (s. 1959) Toisto-romaanin päähenkilön lähes elämänpituinen taakka tuntuu todistavan, että käsittelemättömien kokemusten paino on totuuden näkemistä raskaampaa. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen.

Noitarakastaja

Miltä tuntuu jättää kumppaninsa ja lapsensa suuren rakkauden vuoksi ja mitä siitä saattaa seurata? Näitä kysymyksiä pohtii Astrid Swan (s. 1982) romaanissaan Noitarakastaja.

Runoilija Annika on ollut vuosia naimisissa turvallisen ja kiltin miehensä kanssa, kun rakkaus ja vapauden kaipuu iskee koko voimallaan ja vie mennessään. Annika jättää miehensä Paulin ja pienen tyttärensä Leilan, muuttaa yhteen ihastuksensa D:n kanssa ja pian sen jälkeen myös tämän kotimaahan Kanadaan. Hän alkaa kirjoittaa kirjeitä tyttärelleen, vaikka tältä ei koskaan tule äidille vastausta.

Annika palaa pian takaisin Suomeen D mukanaan, hankkii tämän kanssa alkeellisesti varustetun talon maalta ja toivoo, että suhde tyttäreen elpyisi. Muutosta ei kuitenkaan tapahdu. Annika kirjoittaa silti edelleen tyttärelleen kirjeiden sävyn tummetessa yhdessä D:n kanssa vietetyn ajan kanssa. Lukijaa kiinnostaa myös Paulin osuus siihen, että yhteyttä äidin ja tyttären välille ei synny.

Swan kirjoittaa Annikan tunne-elämän koko pitkän kaaren sen huumaavasta alusta haasteiden ja silmien avautumisen kautta päätökseen asti tuoden esiin myös tyttären kipeän kasvun vaiheita yhdessä isän kanssa vietettyinä vuosina. Lopputulemaksi päähenkilön syyllistämisen sijasta jääkin, että elämä pitänee ensin uskaltaa elää, ehkä vasta sitten voi tietää, ovatko uhraukset olleet liian suuria.

Teinin mieli

Janna Mannisen ja Leea Mattilan teos Teinin mieli – Opi ymmärtämään nuorta valottaa erityisesti kasvattajille ja nuorten kanssa töitä tekeville, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia nuoren ihmisen elämään liittyy. Liikkeelle lähdetään varhaislapsuudesta, jolla kirjoittajien mukaan on merkittävä vaikutus yksilön mentalisaatiokyvyn kehittymiseen.

Kirjan pääteoria, mentalisaatio, on idea, joka pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen mieltä. Teoksen mukaan tämän kyvyn kehittyminen alkaa varhaislapsuuden turvallisissa ihmissuhteissa. Hyvän kehityksen mahdollistuessa mentalisaatiokyky on jo viisivuotiaalla lapsella. Miten tämä liittyy teini-ikäisen nuoren kanssa elämisen haasteisiin, sitäkin käsitellään tässä teoksessa. Aihe on tärkeä ja avartavaa luettavaa kenelle tahansa, ei vain kasvatustyötä tekeville.

Nuorten asiaa käsitellään kirjassa kolmen otsikon alla: Mistä nuoren kehityksessä oikein on kyse? Mielekäs arki teinin kanssa ja Huolen ja helpotuksen aiheita. Vuonna 2019 Manninen ja Mattila ovat kirjoittaneet yhdessä myös kirjan Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä.

Holly

”Eva on hieman poissa itsestään, hän tuntee olevansa tyhjä taulu tai hylätty taajama, jokin unohdettu ontto pinta joka vain odottaa, että asioita alkaa tarttua siihen.”

Ja niin alkaakin, tarttua. Evaan, joka on elänyt aina äitinsä, menestyvän lehden päätoimittajan Helenen varjossa ja edelleenkin hänen kodissaan, tosin nurkkakomerossa. Sen äiti on hänelle järjestänyt, että aikuinen tytär saa ’omaa tilaa’ ympärilleen.

Nyt tunnettu näyttelijätär Holly on kutsunut lehden toimittajan kotisaarelleen tutustumaan erittäin harvinaiseen lintuun, jonka Holly on ilmoittanut nähneensä saarella. Helene lähettää sinne tyttärensä Evan, joka näin pääsisi tutustumaan lintuihin, joista hän on aina ollut hyvin kiinnostunut.

Mikä onkaan Hollyn motiivi kutsua toimittaja saarelle, entä Helenen ja Evan suostuminen kutsuun? Nuoren naisen maailma revähtää viikossa apposen auki ja tarjoaa hänen eteensä elämän. Mutta millaisen ja miten hän ottaa sen vastaan?

”Hän avaa silmänsä, ajattelee eksymistä. Sekä ihminen että lintu voivat eksyä. Jos vihermehiläissyöjä tosiaan on täällä, se on pahasti eksynyt. Tai sitten se on tehnyt kunnon irtioton.”

Maisku Myllymäen (s. 1982) romaani Holly pitää hyvin otteessaan, etenkin kun ennusmerkit väreilevät jo ilmassa.

Vedestä ja surusta

”Ajattelen vanhusta, joka kiipeää vuorelle vetääkseen huipulla viimeisen henkäyksen ja koen suurenmoista erakkoyksinäisyyttä. Viime vuodet ovat saaneet minut hakeutumaan yhä kauemmaksi muista. On vaikea kuulua joukkoon kun ei kuulu edes itseensä.”

Näin ajattelee minä-kertoja kiivettyään Islannissa sijaitsevan Laugarvatnin kylän läheiselle vuorelle. Hän on tullut islantilaiseen residenssiin pariksi kuukaudeksi kokoamaan voimiaan, ajatuksiaan ja kenties myös kirjoittamaan. Luonnon karun voiman ja kahden vanhemman residenssivieraan seurassa avautuu tilaa myös mieleen pohtia aiemmin yllättäen eteen tullutta, mutta jo voitettua vakavaa sairautta.

Salli Karin (s. 1986) luonnon ilmiöitä ja erityisesti veden liikkeitä ja merkityksiä tarkasti huomioiva esikoisromaani Vedestä ja surusta välittää lukijalle vakavasti sairastuneen nuoren ihmisen epätoivon ja ahdistuksen koko kuvan. Runollisuudessaan se antaa myös lohdutuksen siemenen:

”Tavoittelen meren oivallusta. Voisiko se kertoa minulle jotain oleellista olemisesta, vihjata mistä löytää sen ytimen.”

Suomen luonnon päivä 31.8.

Suomen luonnon päivä 31.8.

Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2024 sisältää yleisesityksen ympäristön sääntelystä.

Teoksen esipuheen mukaan ”kirjan aihealueisiin kuuluvat yleisen ympäristön- ja luonnonsuojelulainsäädännön lisäksi ilmansuojelu ja päästökauppa, luonnon virkistyskäyttö, vesilainsäädäntö, jätehuolto, kemikaalit ja torjunta-aineet, terveydensuojelu ja geenitekniikka, eläinten ja kasvien suojelu, metsätalous, ympäristövahingot, ympäristövaikutusten arviointi ja ympäristöhallinto ja sen lisäksi myös muuta aihepiiriin liittyvää lainsäädäntöä.”

Vaikka ei lakitekstien parissa työkseen toimisikaan, lakikokoelma sisältää monia mielenkiintoisia tietoja. Esimerkiksi Valtioneuvoston asetus luonnonsuojelusta 30.11.2023/1066 sisältää luettelon Suomessa rauhoitetuista kasvi- ja eläinlajeista. Pitkä luettelo kertoo siitä, että vaarassa olevia lajeja on yllättävän paljon ja suojeluun on todellista tarvetta. Vieraslajit mainitaan myös; niiden kohdalla hämmästyttää erityisesti kasvien määrä. Vieraslajeihin kuuluu jo viitisentoista kasvia, joten niiden kitkeminen ympäristöstä on tärkeää työtä.

Äkkää ja tökkää

Äkkää ja tökkää – Eläimet on tarkkoja havaintoja ja uusien asioiden oppimista edistävä pahvisivuinen kuvakirja. Kirjan mukana vaelletaan Viidakossa, Meressä, Metsässä, Järvellä, Talvella, Yöllä, Savannilla, Maatilalla, Maan alla, Kotona, tavataan Koirat, ja lopussa on vielä kuvitettu Sanasto kirjan eläimistä.

Teos kuuluu kirjasarjaan Äkkää ja tökkää. Lapsen kanssa kirjoja katsoessaan aikuinen voi valita sivuilta lapsen ikään sopivat asiat, joten se soveltuu eri-ikäisille lapsille.

Äkkää ja tökkää -sarjan tekstit ovat Kalle Nuuttilan ja kuvitukset ja taitot Riku Ounaslehdon käsialaa.

Rajojen vetämisestä

Nedra Glower Tawwab on viidentoista viimeisen vuoden ajan yrittänyt auttaa ihmisiä ihmissuhteisiin liittyvien rajojen tunnistamisessa. Kirjassaan Vedä rajat perheessä – Löydä tasapaino läheisissä ihmissuhteissa (Drama free – A Guide to Managing Unhealthy Family Relationships) hän pyrkii auttamaan rajojen hahmottamisessa kaikkein lähimpien kanssa eli perheen sisällä. Kirjan ovat suomentaneet Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: Irti vahingollisista toimintamalleista, Kohti parempaa ja Kasva ja kehity. Johdannon mukaan teos pyrkii vastaamaan kahteen tärkeään kysymykseen: Miten ylläpitää tervettä suhdetta perheenjäseniin, kun suhteessa on ongelmia? ja Miten katkaista välit perheenjäseneen, kun ei halua enää ylläpitää suhdetta?

Nedra Glower Tawwab on aiemmin kirjoittanut aiheeseen liittyen myös teoksen Vedä rajat ja ota oma elämä haltuusi, suomentajat tässäkin teoksessa ovat Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen.

Pitkillä vaelluksilla

Jouni Laaksosen ja Päivi Mattilan – molemmat pitkien vaellusten konkareita – Pitkät vaellukset – Kuukausiksi retkelle -kirjassa pitkäksi vaellukseksi katsotaan noin kuukauden tai sitä pidempään kestävä patikointi-, melonta- tai hiihtovaellus. Kirjoittajien mielestä se, mikä tekee pitkästä vaelluksesta niin merkittävän, on, että työstressiä tai muita kiireitä ei jouda miettimään, kun on pakko keskittyä läsnä olevasta hetkestä selviämiseen.

Kirjassa esitellään sekä Suomessa sijaitsevia merkittyjä, pitkiä reittejä että myös muualla maailmassa, kuten eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, sijaitsevia pitkiä patikointireittejä. Annetaan myös ohjeita, millaisia asioita on huomioitava ulkomaiden reiteillä. Etukäteissuunnitteluun ja maastossa liikkumiseen kiinnitetään huomiota. Pyöräilijöitäkään ei ole unohdettu.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo vanha kansa. No ehkä ei mene ihan niin puhuttaessa pitkästä vaelluksesta, mutta hyvä etukäteissuunnittelu auttaa varmasti matkanteossa. Laaksosen ja Mattilan teos sisältää myös muiden pitkän matkan vaeltajien antamia haastatteluja.