Innolla tartuttiin Pajtim Statovcin (s. 1990) uusimpaan romaaniin Lehmä synnyttää yöllä. Kirjailijan aiemmat teokset Kissani Jugoslavia, Tiranan sydän ja Bolla kun jokainen olivat laillaan lukuelämyksiä.
Teoksen kertoja, yhdeksänvuotias Kujtim matkustaa vuonna 1996 perheen entiselle kotiseudulle Kosovoon, josta vanhemmat ovat lähteneet pakomatkalle sodan syttyessä. Mukana matkalla on myös kertojan neljä sisarusta, äiti ja isä, joka lähtee omille matkoilleen heti perheen perille saatuaan. Kosovossa odottavat sukulaiset ja isovanhemmat, joista poika on kuullut tarinoita jo etukäteen. Ennen kaikkea siellä on lehmä, jonka näkemistä Kujtim on kovasti odottanut.
Romaanin toinen taso liikkuu ajassa, jossa kertoja on kasvanut aikuiseksi, elää itsenäisesti omassa asunnossaan ja kokee olevansa henkisesti uuvuksissa. Kun kirjoitustyö ei ota sujuakseen, hän lähtee äitinsä seuraksi jälleen matkalle Kosovoon. Isä ei ole enää elossa.
Kipuillessaan kirjoittamisen kanssa kertoja saa äitinsä puheista aiheen, joka alkaakin tuntua kiinnostavalta; kirje kuolleelle isälle. Siitä tulee kertomuksen kolmas taso, jossa liikutaan uusissa syvissä vesissä kertojan analysoidessa suhdettaan isänsä ja itsensä välillä.
Statovcilla on kyky nähdä kirkkaasti syntyperäisten juuriensa ja nykyisen kotimaansa sekä vahvuuksia että edelleen voimassa olevia kipukohtia ja tuoda ne lukijan eteen ajatuksella; katso rehellisesti itseäsi. Jos uskallat.
