Äitienpäivä 11.5.

Miten minussa kolkutatkaan, / sinä malttamaton! / Mihin maiseen matkaan / noin kiire sinulla on?

Mitä työtä luovaa / käsi lähtee suorittamaan, / käsi tuo, jota muovaa / minun ruumiini tuskastaan?

Sinun lihasi, luusi / sokeasti muovailen, / olen kynnyspuusi – vaan muuta en.

Sinä käsket, ja käskysi tautta / minut juurilta raastetaan. / Niin saapuu ruumiini kautta / jokin uusi maailmaan.

  Aale Tynni (1913–1997): Äiti, Lehtimaja (1946)

Juho Forsell (1853–1939): World Mother (Madonna), 1937

Sylvi Kekkosen syntymästä 125 vuotta

Sylvi Kekkonen (o.s. Uino 12.3.1900–2.12.1974) tunnettaneen lähinnä presidentti Urho Kekkosen taustalla vaikuttaneena aviopuolisona, mutta hänet tiedetään myös useita teoksia kirjoittaneena kirjailijana. Tänä vuonna Sylvi Kekkosen syntymästä on juuri tullut kuluneeksi 125 vuotta, joten siinä onkin hyvä syy nostaa hänen tuotantonsa esiin uudelleen.

Teokset: Kiteitä, 1949, Kotikaivolla, 1952, Käytävä, 1955, Amalia, 1958, Lankkuaidan suojassa, 1968

Sylvi Symposiumi, kirjallisuustapahtuma järjestetään Sylvi Kekkosen synnyinseudulla Pieksämäellä vuosittain syyskesällä.

Kansallinen veteraanipäivä 27.4.

Sisar, pitkä on matka mulla / ja jo varjot lankeaa, / yö yllättäin voi tulla / minun täytyy kiiruhtaa.

Sisar, pitkä on taival eessä, / ohi monen huomenen, / jos on ylläni taivas seessä / tai takana pilvien.

Sisar, varressa matkasauvan / on kättäni palellut, / olen kulkenut jo kauvan / ja usein uupunut.

Sisar, tielle jo vuotanut verta / on jalkani loukatun. / Mut jos löydän ma maani sen kerta, / minä palaan ja noudan sun!

  V.A. Koskenniemi (1885–1962): Pyhiinvaeltaja, Valkeat kaupungit

kuva: Kirjatimpuri

Reidar Särestöniemi 100 vuotta 14.5.2025

Reidar Särestöniemi (1925–1981)

Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa on vaikuttava Maailmanranta – Reidar Särestöniemi 100 vuotta -näyttely avoinna kesäkuun alkuun 1.6.2025 saakka. Vielä hyvin ehtii tutustua värikkään elämän eläneen lappilaisen taidemaalarin inspiroiviin teoksiin.

Särestöniemi Reidar: Lapinkylä jää tekojärven alle, 1973

Särestöniemi Reidar: Eeli-sedän poro, 1950

Särestöniemi Reidar: Lintupyhimys (Sininen lintu), 1968

Hiljainen viikko

Mustia lampaita pestään / purossa päivittäin, / sillä maailman keisari itse / on julistanut näin / - rannalla korkealla - :

”Joka mustista lampaistani / saa villan valkean, / hän on perivä valtakunnan / ja naiva prinsessan” / -rannalla korkealla - .

Sama juttu Pekingissä / kuin Madridissakin, / tämä laulu on Lontoon laulu / ja laulu Berliinin / - rannalla korkealla - .

Ja kaikki mustat lampaat / puron varteen ajettiin, / minä hankasin yötä päivää / itseni väsyksiin / - rannalla korkealla - .

Ja nöyrästi musta lammas / pesuun alistui, / ja paljon mustaa villaa / pois puroa pitkin ui / - rannalla korkealla - .

Vain yksi päätänsä nosti / ja asetti kysymyksen: / ”Miksi on mustan lampaan / oltava valkoinen?” – rannalla korkealla - .

Aale Tynni (1913–1997): Mustista lampaista, Balladeja ja romansseja (1967)

kuva: Kirjatimpuri

Taiteen merkityksestä

Minä-kertoja, ikääntynyt taidemaalari asuu ja työskentelee yksinäisyyteensä tottuneena tilavassa kodissaan Hollannissa 1600-luvulla. Hänen ystävänsä, karttojen piirtämisellä vaurastunut Rijnvliet houkuttelee kertojan ottamaan riesakseen vielä yhden oppipojan, köyhistä oloista tulevan Jakobin. Jakob tulee mestarin oppiin ja osoittautuu hämmentävän lahjakkaaksi. Kisällityökseen Jakob saa maalata rikkaan silkkikauppiaan muotokuvan, johon hän onnistuu ikuistamaan – ei vain kasvoja, vaan myös asiakkaansa sielunmaiseman.

Jakobin intohimo maalaamiseen herättää vanhassa taidemaalarissa monenlaisia, syvän ihailun ohessa myös tuskaisia tunteita ja muistoja: ”Vaikka mestari puhui valosta, hän puhui myös elämästä. Hän sanoi, että tulee hetki, jolloin ihminen kulkee vuosien läpi ja näkee jokaisen tekonsa ja tekemättä jättämisensä. Hän kulkee, kunnes näkee valoa heijastavan pohjan.”

Joel Haahtelan pienoisromaani Sielunpiirtäjän ilta on, kuten hänen aiemmatkin kirjansa, monitulkintainen teos, tällä kertaa erityisesti kulttuurin ja taiteen merkityksestä humaanin ihmisyyden ja ajattoman kauneuden säilyttämiseksi.

 

Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä 9.4.

Mikael Agricolan (n. 1510–1557) ja suomen kielen päivää vietetään 9. huhtikuuta. Agricolan kirjoittama ABC-kirja, ensimmäinen suomenkielinen aapinen, ilmestyi vuonna 1543.

Aino Öljymäen (1901–1963) kirjoittama ja Maija Karman (1914–1999) kuvittama Laulaen lukemaan -aapinen ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1947. Kirjan kansisivuille on painettu nuotinnoksia, joiden mukaan kirjan runot voidaan laulaa ja oppia lukemaan laulaen. Varsin moderni versio aapisesta jo tuolloin!

Keväälle

En ymmärrä tätä, / mikä näin mikä näin / voi loihtia mielen. / Sen täyttihän hätä.

Puut ylpeät seisovat nöyrin päin. / Omaa miettivä oksa on, verhiön suomu / ja paadella käärmeen nahkan juomu. / Liekoseppeleen kuninkaan kruunuksi sain / alla silmujen paisuvain.

Joku avasi luomeni, silmäterään / värit hauraina siirtyi, ne vartovat vielä. / Kun askel on kypsempi metsätiellä, / ne silloin mättäältä kerään.

Hän, keveä, kulkiko vierelläni / käsi aineeton voimana kädessäni. / Mitä kosketin tuntevin sormenpäin, / ilon kaikessa näin.

Helvi Juvonen (1919–1959) : Kääpiöpuu, Lumottu kevät (1949)

kuva: Kirjatimpuri

Lisää lastenkirjallisuuden klassikoita

Jos on ruotsalainen Elsa Beskow tullut kuuluisaksi lastenkirjoistaan lahden tälläkin puolen, niin Astrid Lindgrenin, toisen ruotsalaisen lastenkirjailijan (1907–2002), luomat hahmot vasta tunnetaankin. Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Kattto-Kassinen, Melukylä-yhteisö ja Ronja Ryövärintytär lienevät tuttuja lähes kaikille tai ainakin heistä on kuullut joitain tarinoita tai esityksiä elämän varrella. Mainituista hahmoista kirjoitettujen kirjojen lisäksi Lindgren on luonut muitakin klassikon aseman saaneita teoksia, kuten Veljeni Leijonamieli ja Mio, poikani Mio.

Lastenkirjoissa kuvitus on ainakin yhtä tärkeä kuin itse teksti, joskus jopa tärkeämpi. Lindgrenin tarinoita ovat kuvittaneet monet taiteilijat, kuten Björn Berg (1923–2008), Ilon Wikland (1930–) ja Marit Törnqvist (1964–). Myös suomentajan merkitys teoksen menestykselle on oleellinen; Eila Kivikk’aho (1921–2004) on ollut usein asialla Lindgrenin kirjojen kääntäjänä, ja hyvä niin.

Lastenkirjojen lumoa

Elsa Beskow (1874–1953), ruotsalainen kirjailija, maalari ja kuvittaja, tunnetaan meilläkin upeista kirjoistaan, jotka hän itse kuvitti. Hän loi kuvittajana oman tyylinsä, josta hän on hyvin tunnistettavissa. Useiden Beskow’n kirjojen suomennoksista on vastannut runoilija Eila Kivikk’aho (1921–2004).

Beskow´ta pidetään yhtenä ruotsalaisen lastenkirjallisuuden perustajana. Hänen kunniakseen Ruotsissa on jaettu vuodesta 1958 lähtien Elsa Beskow -palkinto vuoden parhaasta lastenkirjasta. Suomalaisista palkinnon on saanut Tove Jansson.

Pieni matkalaukkumies

Pieni matkalaukkumies  - tarinoita lastensuojelun kauneudesta on Hannaleena Immosen kirjoittama teos, jossa hän fiktiivisten henkilöiden kuvausten avulla kertoo työstään sosiaalitoimessa. Työntekijät joutuvat arjessaan kohtaamaan ihmiselämän kovia haasteita ja tekemään vaikeita, mutta pakollisiakin päätöksiä. Asiakaskuntaan vauvasta vaariin - lähes koko ihmiselämän kattavalta ajalta - kuuluu kaikenlaisia ihmisiä, myös taloudellisesti hyvinvoivia. Erityisen raskaita asioita kirjoittajan mukaan ovat lapsia koskevat päätökset.

Työn psyykkinen kuormittavuus lienee aika omaa luokkaansa monien töiden joukossa. Kaikesta huolimatta kirja on toiveikas ja myönteinen ja herättää uskoa sosiaalitoimen työntekijöiden vilpittömään auttamisen haluun ja ymmärtämisen pyrkimykseen.