En ymmärrä tätä, / mikä näin mikä näin / voi loihtia mielen. / Sen täyttihän hätä.
Puut ylpeät seisovat nöyrin päin. / Omaa miettivä oksa on, verhiön suomu / ja paadella käärmeen nahkan juomu. / Liekoseppeleen kuninkaan kruunuksi sain / alla silmujen paisuvain.
Joku avasi luomeni, silmäterään / värit hauraina siirtyi, ne vartovat vielä. / Kun askel on kypsempi metsätiellä, / ne silloin mättäältä kerään.
Hän, keveä, kulkiko vierelläni / käsi aineeton voimana kädessäni. / Mitä kosketin tuntevin sormenpäin, / ilon kaikessa näin.
Helvi Juvonen (1919–1959) : Kääpiöpuu, Lumottu kevät (1949)
kuva: Kirjatimpuri