Iki-ihanasta ja nostalgisesta Rudolf Koivun lukukirjasta on ilmestynyt uusi painos Otavan kustantamana. Tämä kirja – riippumatta lukijan iästä – voisi kuulua jokaisen suomalaisen, jopa kirjahyllyttömän kirjallisuuden ystävän kokoelmiin, teos kun on merkittävien klassikkokirjailijoiden tekstejä pullollaan. On Suoniota, Arvid Lydeckeniä, Aukusti Saloa, Kanteletarta, Topeliusta, Ilmari Kiantoa, Juhani Ahoa, Teuvo Pakkalaa, Arvid Järnefeltiä, Maria Jotunia, Helmi Krohnia, Anni Swania, Immi Helléniä ja kansansatuja ja –runoja totta kai. Kirjan tekstit, jotka on koonnut Marja Kemppinen, ovat peräisin Aukusti Salon Meidän lasten aapisesta ja Meidän lasten elämää –teoksista vuodelta 1935, ja Rudolf Koivun lempeät kuvitukset on tehty juuri näihin kirjoihin. Teksti on sen verran kookasta, että lukutaitoinen lapsi pystyy sitä yksinkin lukemaan, mutta parhaimmillaan kirja on silloin, kun sitä luetaan yhdessä aikuisen kanssa, jolloin voi keskustella yhdessä lapsen kanssa tarinoista ja kuvista ja siitä, millaista elämä on ollut joskus aikaisemmin.
Suomalaisen kulttuurin päivä 28.2.
Kielivoimistelua:
Liperin kirkon portin korvassa kärrin rumpuja tervattiin. / Risto repii näreisii päreisii Nurmijärven kirkon tornissa. / Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun. / Lauri löysi ruplan rahan jyrkän penkereen reunalta. / Kengät länget kangaspuut hangella seistä hengottaa. / Mustan kissan paksut posket säämiskäksi tehdä käski. / Pitkä pöksyt, paksut pohkeet. / Pippilän pappilan apupapin papukeitto pankolla kiehuu ja kuohuu. Pippilän piski paksuposki pisti papukeiton poskeensa.
Suomalaisia lastenloruja
Pikkutimpuri: Karhu ja kaniini -sarja
Julian Goughin kirjoittama ja Jim Fieldin kuvittama Karhu ja kaniini -sarja on ilmestynyt juuri äskettäin suomeksi Otavalta. Suomennokset ovat Peikko Pitkäsen käsialaa. Kirjojen ikäsuositus on viidestä vuodesta ylöspäin, mutta sanottava on, että ajatuksia riittää kenelle lukijalle vain vauvasta vaariin.
Kaverin kamalat tavat kertoo Karhun ja kaniinin tapaamisesta ja niistä kummallisista omista tottumuksista, joita moni salaa toisilta, ja vielä siitä nolosta tunteesta, kun joutuu paljastetuksi. Se kertoo myös ahneudesta, hyväntahtoisuudesta, ystävyydestä ja syyllisyyden ja katumuksen tunteista tietenkin.
Ei pöllömpi päivä on tarina pienestä pöllöstä, joka joutuu kaniinin aiheuttaman manipuloinnin kohteeksi ja saa osakseen väärää kohtelua. Karhu yrittää tyynnytellä ystäväänsä kaniinia, joka on keksinyt koko jutun. Lopulta asiat selviävät ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tästä kirjasta tulee mieleen some- ja muukin raivo, jonka vallassa puhutaan arveluttavia asioita ja lynkataan henkisesti toisia joskus hatarienkin tietojen perusteella.
Nakuttava naapuri kertoo siitä, miten hermostuttavaa on kestää häiritseviä ääniä, jotka tulevat muusta kuin omasta toiminnasta. Kaniinia kiukuttaa ahkera tikka, joka taukoamatta hakkaa pesää perheelleen. Karhu koettaa taas olla sovitteleva, on sananmukaisesti puun ja kuoren välissä ja saa kaniinin lopulta ymmärtämään tikan työn tärkeyden.
Kirjojen kuvitus on tuore, onnistunut ja tunteita herättävä. Jokaisessa kirjassa on oma, tunnistettava värisävynsä. Kaverin kamalat tavat - kirjassa värimaailma on turkoosi-harmaa-musta, Ei pöllömpi päivä - kirjassa keltainen-harmaa-musta ja Nakuttava naapuri - kirjassa limenvihreä-harmaa-musta. Kirjoissa on kuvitusta enemmän kuin tekstiä ja ne ovat helppolukuisia, joten lukutaitoiset lapset voivat tutustua niihin myös omatoimisesti. Tosin kannattaa muistaa, että yhdessä luettu on yhdessä koettu! Miten tuntuukin niin tutulta tuo metsä ja eläimistö, ihan kuin tekijät olisivat piipahtaneet suomalaisessa korpimaisemassa!
Ystävänpäivä 14.02.
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko. / Sillä on taskussa avain ja lukko. / Niillä se sitoo ystävät yhteen / niin kuin maamies pellolla lyhteen.
Ikiwanhasta muistokirjasta
Avain ja lukko, Drottningholmin linna, Tukholma
Historiaa hauskasti
Mauri Kunnaksen uusin kuvateos Koiramäen Suomen historia on verraton lukupaketti ja ennen kaikkea virkistävä tietoteos sekä aikuisille että lapsille. Aikuisen kanssa tätä kirjaa onkin ainakin pienimpien parasta lukea. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle uskonpuhdistuksesta ja Kustaa Vaasan ajoista 1500-luvulta ja kertovat tärkeimmistä tapahtumista ja uudistuksista Suomen historiassa aina 1800-luvulle Suomen sotaan ja Vänrikki Stoolin tarinoiden ilmestymiseen saakka, tietenkin Koiramäen herkullisin kuvin.
Eipä ole ihan äsken tullut vastaan näin herkullista historiateosta, joka autenttisen kuvamaailmansa ohella kertoo hauskoja kaskuja ja sattumuksia kyseisestä ajasta ja silti pysyy asiassa historiallisten tietojen osalta. Kirjan esipuheessa kirjailija kiittääkin Mirkka Lappalaista ja muita historiantuntijoita, jotka ovat auttaneet kirjan historiallisissa faktoissa.
Olisikohan viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoa voitu mitenkään ajatella annettavaksi tälle kirjalle ja samalla koko Mauri Kunnaksen elämäntyölle, hänen tuotantonsa kun hakee omassa kategoriassaan jo vertaistaan? Kunnas on jo tätä viimevuotista ehdokkuutta aiemmin ollut ehdolla myös Astrid Lindgrenin muistopalkinnon saajaksi.
