Julian Goughin kirjoittama ja Jim Fieldin kuvittama Karhu ja kaniini -sarja on ilmestynyt juuri äskettäin suomeksi Otavalta. Suomennokset ovat Peikko Pitkäsen käsialaa. Kirjojen ikäsuositus on viidestä vuodesta ylöspäin, mutta sanottava on, että ajatuksia riittää kenelle lukijalle vain vauvasta vaariin.
Kaverin kamalat tavat kertoo Karhun ja kaniinin tapaamisesta ja niistä kummallisista omista tottumuksista, joita moni salaa toisilta, ja vielä siitä nolosta tunteesta, kun joutuu paljastetuksi. Se kertoo myös ahneudesta, hyväntahtoisuudesta, ystävyydestä ja syyllisyyden ja katumuksen tunteista tietenkin.
Ei pöllömpi päivä on tarina pienestä pöllöstä, joka joutuu kaniinin aiheuttaman manipuloinnin kohteeksi ja saa osakseen väärää kohtelua. Karhu yrittää tyynnytellä ystäväänsä kaniinia, joka on keksinyt koko jutun. Lopulta asiat selviävät ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tästä kirjasta tulee mieleen some- ja muukin raivo, jonka vallassa puhutaan arveluttavia asioita ja lynkataan henkisesti toisia joskus hatarienkin tietojen perusteella.
Nakuttava naapuri kertoo siitä, miten hermostuttavaa on kestää häiritseviä ääniä, jotka tulevat muusta kuin omasta toiminnasta. Kaniinia kiukuttaa ahkera tikka, joka taukoamatta hakkaa pesää perheelleen. Karhu koettaa taas olla sovitteleva, on sananmukaisesti puun ja kuoren välissä ja saa kaniinin lopulta ymmärtämään tikan työn tärkeyden.
Kirjojen kuvitus on tuore, onnistunut ja tunteita herättävä. Jokaisessa kirjassa on oma, tunnistettava värisävynsä. Kaverin kamalat tavat - kirjassa värimaailma on turkoosi-harmaa-musta, Ei pöllömpi päivä - kirjassa keltainen-harmaa-musta ja Nakuttava naapuri - kirjassa limenvihreä-harmaa-musta. Kirjoissa on kuvitusta enemmän kuin tekstiä ja ne ovat helppolukuisia, joten lukutaitoiset lapset voivat tutustua niihin myös omatoimisesti. Tosin kannattaa muistaa, että yhdessä luettu on yhdessä koettu! Miten tuntuukin niin tutulta tuo metsä ja eläimistö, ihan kuin tekijät olisivat piipahtaneet suomalaisessa korpimaisemassa!
