HYTTYNEN JA MUURAHAINEN (Vanha tarina uusin sanoin.)
Kesäpäivänä, peräti hyvällä miellä, tapas hyttynen muurahaisen tiellä.
Se hyttynen hyrisi iloista virttä, ja se muurahainen raahasi hirttä.
- Mihin sellainen hoppu? – Ma rakennan pesää.
- Mitä turhia! Leikkisit. Vielä on kesää.
Ei enempi pieksänyt toinen suuta, vaan raahasi, raahasi puuta.
Ja hyttynen katseli häntä tovin. Ovat muutamat – tuumi se – tyhmiä kovin.
Kesän riemuja eivät malta ne maistaa, vaan puurtavat työssä, kun aurinko paistaa.
Mut toista on minun: en hetkiä tuhlaa, joka ainoa päivä mä vietän juhlaa.
---
Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän, lumi peitteli muurahaisen pesän.
Mut sisällä siell’ oli lämmin olo. – Oli hyttynen kylmään kuollut, polo.
Uuno Kailas: Hyttynen ja muurahainen, Säästäjä, 1927