Keitä ovatkaan Julle Jantteri, Hola Holaa, Pirskatti, Mukkelismauri ja Rimpularonja, Kampurantti, Hiski, Hakki, Murre, Moppi, Pommeli, herra Hermion, Monni, Härkäpapu, Joni Jumboliini, Huiska, Ärjy ja Konna? No he ovat tietenkin vuoden 1948 kirjallisuuden Nobel-voittajan, T. S. Eliotin (1888-1965) kissoja hänen kirjoittamastaan nonsense-perinnettä kunnioittavasta runoteoksesta Kissojen kielen kompasanakirja, (Old Possum’s Book of Practical Cats) vuodelta 1939, joka on juuri tänä vuonna ilmestynyt ensimmäistä kertaa suomeksi Jaakko Yli-Juonikkaan suomentamana, Jenna Kunnaksen kuvittamana ja Otavan kustantamana. Kerrotaan, että Andrew Lloyd Webber kehitteli Cats-musikaalinsa näiden runojen pohjalta.
Kissojen luonteista kertomisen lisäksi opastusta annetaan myös kissojen käsittelyyn; Kuinka kissoja tulee puhutella: On tärkein sääntö näissä ongelmissa: / ei koira samoin käyttäydy kuin kissa. Näitä runoja lukiessa muistetaan myös kreikkalaisen Aisopoksen (n. 620-560 eaa.) kirjoittamat faabelit eli eläinsadut, joissa erilaisia eläimiä personoimalla kerrotaan ihmisluonteista ja inhimillisistä heikkouksista, mutta asiat etäännytetään taitavasti huumorin avulla. Tämä on kirja, josta aikuinenkin nauttii, pienemmille lukijoille kirjaa kannattaa lukea ääneen yhdessä.
