Jotta oltaisiin jyvällä kaikista filmialan ihmeellisyyksistä, niin mentiinpä testaamaan Suomen ensimmäistä IMAX-salia, jossa on seinästä seinään ja lattiasta kattoon ulottuva kaareva valkokangas ja katsoja tuntee istuvansa lähes tarinan sylissä katsellen elokuvaa kolmiulotteisesti. Elokuvaksi valikoitui P. L. Traversin tekemästä lastenkirjasarjasta tehty uusintaversio musikaali Maija Poppasen paluu (2018), jossa Maija laukkuineen ja sateenvarjoineen tipahtaa kuin taivaasta taas pelastamaan sukupolven nuortunutta Pankin perhettä ahdingosta. Aiemminkin tästä aiheesta on tehty elokuva Maija Poppanen (Mary Poppins) pääosassa Julie Andrews, ja se valmistui vuonna 1964, eli siis 54 vuotta sitten. Klassikoksihan tästä vanhemmasta musikaaliversioista jäi muiden muassa Andrewsin laulama Feed the Birds ja toisen pääosanesittäjän Dick Van Dyken laulama Chim-chim-che-ree.
Tässä uudessa versiossa Maija Poppasena nähdään Emily Blunt ja Jackinä, Maijan ystävänä, lampunsytyttäjä Lin-Manuel Miranda, ja koko tarinahan sijoittuu Lontoon kukkeille kujille. Meryl Streep esittää Maijan höpsöä serkkua Topsya ja Dick Van Dyke tanssii roolissaan niin lennokkaasti pöydällä kuin vain 93-vuotias veteraani ikänään vielä voi. Alkuperäismusiikki on Marc Shaimanin käsialaa ja ohjaus on Rob Marshallin. Näin taas tahkotaan tilipussi täydeksi vanhalla, taatulla tarinalla uusille sukupolville, mutta mikäpä ettei; senhän jenkit tunnetusti hyvin osaavat.
Mietittiin siinä istuessa ja katsellessa, että kauempanakin olisi voinut istua kuin kuudennella penkkirivillä, mutta meni se niinkin. Ehkä seuraavalla kerralla valitaan paikka vielä taaempaa, niin tuntuma tarinaan on ehkä vieläkin konkreettisempi.