Jussi Lehtosen (s. 1974) esikoisromaani Mies jolla on naisen sydän jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa kertojan, teatterin parissa työskentelevän miehen aikuistunut tytär on jo lähtenyt kotoa, ja mies kertailee mielessään omaa isäksi kasvamisen kehitystään ja menneitä tyttären kanssa vuosien varrella tapahtuneita asioita.
Toisessa osassa kertoja on matkustanut paraguyalaiseen vankilaan tekemään teatteria sikäläisten vankina olevien ihmisten kanssa. Kolmannen osan kertojanääni on tyttären, jonka suhdetta isään valaistaan heidän yhteisen mökkireissunsa avulla.
Kertoja kuvailee kauniisti ja hämmentyen syntyvää suhdetta hänen ja lapsen välillä: ”Siitä hetkestä lähtien, kun mies oli kuvitellut lapsensa, sen syntymättömän, siitä hetkestä, kun värit muuttuivat tummemmiksi ja siitä hetkestä, kun mies näki lapsen ja tunsi tämän ruumiin lämmön, kun hän tunsi lapsen, siitä hetkestä lähtien miehen sydän pumppasi verta lapselleen, se sydän, se lainasydän, ei oma, miehen sydän joka oli naisen sydän, joka oli lainassa, ajan takaa lähetetty ja sen seinämiin oli kaiverrettu esi-isien ja esiäitien kuvia.”
Kirja tarjoaa näkökulmaa yksilön identiteetin jatkuvassa muutoksessa olemiseen ja sen sietämiseen, roolien moninaisuuteen ja sellaiseen henkiseen ja fyysiseen vapauteen, jota ilman suuri joukko ihmisiä maailmassa elää. Se herättää monia vapauteen ja vastuuseen, ei vain yksilöön vaan myös yhteiskunnalliseen todellisuuteen, liittyviä kysymyksiä.
