Muistamisen tärkeydestä

”Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä”, on espanjalainen George Santayana (1863–1952) todennut aikoinaan teoksessaan The Life of Reason.

Vuoden 2024 Nobel-palkinnon kirjallisuudesta saanut eteläkorealainen Han Kang (s. 1970) on kirjoittanut useita teoksia kotimaansa menneisyydestä. Älä jätä hyvästejä on hänen viimeisin suomennettu teoksensa.

Kolmeosaisen romaanin kertoja on Gyeongha, joka saa yllättäen viestin ystävältään Inseonilta. Inseon on joutunut äkillisesti sairaalaan Souliin kotisaareltaan Jejulta ja tarvitsee apua. Hänen lemmikkinsä, lintu nimeltä Ama, on jäänyt kotiin ilman vettä ja ruokaa. Inseon tietää, että lintu ei selviä hengissä, jos sitä ei ruoki kukaan. Gyeongha lentää viipymättä saarelle siellä riehuvan rajuilman ja lumimyrskyn keskelle. Samalla hän päätyy maassa ja Jejun saarella 1940–1950 -luvuilla tapahtuneen raakuuden ja väkivallan hiljaiseksi muistiinmerkitsijäksi. Teos on merkillinen yhdistelmä vuorotellen vaihtuvaa toivoa ja epätoivoa, ja pian kirkastuu lukijalle alussa mainitun Santayanankin toteamus muistamisen tärkeydestä.

Muita Kangin suomennettuja teoksia ovat Vegetaristi, Ihmisen teot ja Valkoinen kirja. Kaksi ensin mainittua kirjaa on englannista suomentanut Sari Karhulahti. Valkoisen kirjan ja Älä jätä hyvästejä on koreasta suomentanut Taru Salminen.